Voiko kristitty homo elää parisuhteessa?
Kirjoittaja puolustaa samaa sukupuolta olevien avioliittoja Raamatun tekstejä yksityiskohtaisesti analysoimalla ja kutsuu raamatuntulkinnassa johdonmukaisuuteen niitä, jotka vastustavat tällaisia avioliittoja.
Kirjoittajan ja artikkelin esittely
Artikkelin kirjoittaja on tohtori Kari Tolppanen. Käsiteltyään kysymyksiä, onko seksuaalinen suuntautuminen ihmisen oma valinta, miksi jotkut ovat homoja, ja voiko homo muuttua heteroksi, kirjoittaja keskittyy käsittelemään aiheeseen liittyviä teologisia kysymyksiä. Kirjoittaja päätyy siihen, että myös homoliitossa elävät ihmiset voivat olla aitoja kristittyjä.
Kari on suorittanut Ph.D. in Theology- tutkinnon Toronton yliopistossa (The University of St. Michael's College) ja Master of Divinity- pastoraalitutkinnon Trinity Western- yliopistossa (ACTS Seminaries) British Columbiassa.
Tämä artikkeli on kirjoittajan paranneltu versio artikkelista, joka julkaistiin Kotimaa24:ssä vuonna 2015.
Kari on suorittanut Ph.D. in Theology- tutkinnon Toronton yliopistossa (The University of St. Michael's College) ja Master of Divinity- pastoraalitutkinnon Trinity Western- yliopistossa (ACTS Seminaries) British Columbiassa.
Tämä artikkeli on kirjoittajan paranneltu versio artikkelista, joka julkaistiin Kotimaa24:ssä vuonna 2015.
Onko homoseksuaalinen suuntautuminen ihmisen oma valinta?
Logo: www.patheos.com
Onko homoseksuaalinen suuntautuminen ihmisen oma valinta? Tähän kysymykseen saa erilaisia vastauksia riippuen siitä, keneltä kysyy.
Jos asiaa kysyy homoseksuaalilta, vastaus on selvä: Yksikään homo ei ole valinnut omaa seksuaalista suuntautumistaan. Kuka olisi niin tyhmä, että päättäisi tulla homoksi, koska elämä homona on paljon vaikeampaa kuin heterona. Homoja usein kiusataan koulussa. Lukuisissa tapauksissa homon oma perhe ja lähimmät ystävät ottavat etäisyyttä häneen, ja jopa hylkäävät hänet. Työpaikan saanti on vaikeampaa, ja homo saattaa menettää työpaikkansa, kun hänen sukupuolinen suuntautumisensa tulee ilmi. Usein heterot katsovat homoja halveksivasti ja saattavat ilmaista vastenmielisyytensä heitä kohtaan myös sanallisesti. Joissakin maissa homoja vainotaan, vangitaan ja jopa tuomitaan kuolemaan. Homot oikeutetusti kysyvät: Kuka haluaisi vapaehtoisesti tämä osan?
Valtaosa homoista on tajunnut olevansa homo murrosiässä, kun seksuaalisuus alkaa heräämään. Kun heteronuori näkee heteroseksuaalisia unia, homonuori näkee homoseksuaalisia unia. Kun heteronuori huomaa kauniit, vastakkaisen sukupuolen edustajat, homonuori kiinnittää huomionsa samaa sukupuolta oleviin. Kun heteronuoren saa kiihottumaan (ainoastaan) vastakkaisen sukupuolen kauneus, homonuoren saa kiihottumaan (ainoastaan) samaa sukupuolta oleva henkilö. Monille homoille ajatus sukupuolisesta kanssakäymisestä vastakkaisen sukupuolen kanssa tuntuu yhtä vastenmieliseltä kuin heterolle samaa sukupuolta olevan henkilön kanssa.
Monille homonuorille oman erilaisuuden tiedostaminen tulee järkytyksenä. Usemmiten tämän erilaisuuden hyväksyminen vie vuosia. Jotkut kykenevät myöntämään tämän itselleen vasta kypsässä iässä. Osa ei koskaan kykene tähän. Ihmisen sisäinen torjuntamekanismi voi olla äärimmäisen voimakas.
Heteroiden vastaus kysymykseen, onko homoseksuaalinen suuntautuminen ihmisen oma valinta, ei ole aina yhtä selkeä kuin homojen vastaus. Valtaosa länsimaalaisista heteroista näyttää nykyisin ajattelevan, ettei ihmisen seksuaalinen suuntautuminen ole oma valinta, ja siksi myös homoille tulee sallia avioliitto tai vastaavaa juridinen liittosuhde. Monet, erityisesti kristittyjen keskuudessa, ovat asiasta eri mieltä. He usein vetoavat Paavalin opetukseen, että homot ovat ”vaihtaneet luonnollisen yhteyden luonnonvastaiseen” (Room. 1:26-27). Paavalin sanat ovat kuitenkin syvässä ristiriidassa homojen oman kokemuksen kanssa, jos Paavalin sanat ymmärretään niin, että homot ovat omaehtoisesti vaihtaneet sukupuolista suuntautumistaan. Kuten totesin yllä, kuka olisi niin tyhmä, että valitsisi homoseksuaalisen suuntautumisen vapaaehtoisesti, koska homon elämä on monin verroin vaikeampaa kuin heteron.
Osa kristityistä uskoo, etteivät homot ole itse valinneet sukupuolista suuntautumistaan, mutta silti heillä ei ole lupaa elää oman sukupuolisen suuntautumisen mukaisesti edes uskollisessa avio- tai vastaavassa juridisessa liittosuhteessa. Tässä kuitenkin törmätään syvään teologiseen ja käytännölliseen ongelmaan. Ensimmäisen Korinttolaiskirjeen seitsemännessä luvussa Paavali toivoo, että jokainen kristitty jäisi naimattomaksi kuten hän oli naimaton (1:7a, 8). Mutta Paavali realistina tajuaa, ettei Jumala ole suonut kaikille naimattomuuden lahjaa. Tästä syystä hän ohjeistaa korintolaisia, että jos naimattomat ja lesket “eivät voi itseään hillitä, niin menkööt naimisiin; sillä parempi on naida kuin palaa” (1:9). Todennäköisesti Paavali tarkoittaa “palolla” seksuaalisten halujen paloa. Paavali ymmärsi, että on parempi mennä naimisiin kuin elää seksuaalisten intohimojen vallassa, koska ne voivat helposti johtaa irstauteen ja irrallisiin suhteisiin.
Entäpä homot, joille Jumala ei ole suonut yksinelämisen ja naimattomuuden lahjaa?Tämä kysymyksen edessä alkaa monen kristityn loogisuus pettää. Heidän ohjeensa homoille on, että heidän tulee elää selibaatissa loppuelämänsä. Kuitenkin monilla homoilla on sama tarve elää rakastavassa parisuhteessa kuin heteroilla.
Joe, amerikkalainen ystäväni, työskenteli aikaisemmin johtotehtävässä etelän baptistien päämajassa. Kun hän paljasti kirkkokuntansa johdolle oman seksuaalisen suuntautumisensa, hänelle annettiin lupa jatkaa tehtävässään, jos hän lupaisi kirjallisesti elää selibaatissa loppuelämänsä. Joe oli valmis allekirjoittamaan tämän paperin, jos myös hänen heterotyötoverinsa olisivat allekirjoittaneet vastaavan paperin. Jostakin kummallisesta syystä kukaan heistä ei ollut valmis tekemään sitä. Tähän Joe totesi, ettei ole reilua, että ainoastaan häneltä vaaditaan tällainen lupaus. Tänään Joe elää onnellisessa avioliitossa toisen miehen kanssa.
Joku saattaa nyt huomauttaa, että monet heterotkin elävät naimattomina, koska eivät löydä puolisoa. Tämä on totta, mutta heteroilla annetaan lupa elää toivossa viimeiseen hengenvetoon saakka. Heillä on lupa toivoa, että eräänä päivänä he löytävät elämänsä prinssin tai prinsessan. Tämä toivo antaa heille voimaa kulkea eteenpäin. Kaikki eivät kuitenkaan halua antaa tätä samaa toivoa homoille.
Jos asiaa kysyy homoseksuaalilta, vastaus on selvä: Yksikään homo ei ole valinnut omaa seksuaalista suuntautumistaan. Kuka olisi niin tyhmä, että päättäisi tulla homoksi, koska elämä homona on paljon vaikeampaa kuin heterona. Homoja usein kiusataan koulussa. Lukuisissa tapauksissa homon oma perhe ja lähimmät ystävät ottavat etäisyyttä häneen, ja jopa hylkäävät hänet. Työpaikan saanti on vaikeampaa, ja homo saattaa menettää työpaikkansa, kun hänen sukupuolinen suuntautumisensa tulee ilmi. Usein heterot katsovat homoja halveksivasti ja saattavat ilmaista vastenmielisyytensä heitä kohtaan myös sanallisesti. Joissakin maissa homoja vainotaan, vangitaan ja jopa tuomitaan kuolemaan. Homot oikeutetusti kysyvät: Kuka haluaisi vapaehtoisesti tämä osan?
Valtaosa homoista on tajunnut olevansa homo murrosiässä, kun seksuaalisuus alkaa heräämään. Kun heteronuori näkee heteroseksuaalisia unia, homonuori näkee homoseksuaalisia unia. Kun heteronuori huomaa kauniit, vastakkaisen sukupuolen edustajat, homonuori kiinnittää huomionsa samaa sukupuolta oleviin. Kun heteronuoren saa kiihottumaan (ainoastaan) vastakkaisen sukupuolen kauneus, homonuoren saa kiihottumaan (ainoastaan) samaa sukupuolta oleva henkilö. Monille homoille ajatus sukupuolisesta kanssakäymisestä vastakkaisen sukupuolen kanssa tuntuu yhtä vastenmieliseltä kuin heterolle samaa sukupuolta olevan henkilön kanssa.
Monille homonuorille oman erilaisuuden tiedostaminen tulee järkytyksenä. Usemmiten tämän erilaisuuden hyväksyminen vie vuosia. Jotkut kykenevät myöntämään tämän itselleen vasta kypsässä iässä. Osa ei koskaan kykene tähän. Ihmisen sisäinen torjuntamekanismi voi olla äärimmäisen voimakas.
Heteroiden vastaus kysymykseen, onko homoseksuaalinen suuntautuminen ihmisen oma valinta, ei ole aina yhtä selkeä kuin homojen vastaus. Valtaosa länsimaalaisista heteroista näyttää nykyisin ajattelevan, ettei ihmisen seksuaalinen suuntautuminen ole oma valinta, ja siksi myös homoille tulee sallia avioliitto tai vastaavaa juridinen liittosuhde. Monet, erityisesti kristittyjen keskuudessa, ovat asiasta eri mieltä. He usein vetoavat Paavalin opetukseen, että homot ovat ”vaihtaneet luonnollisen yhteyden luonnonvastaiseen” (Room. 1:26-27). Paavalin sanat ovat kuitenkin syvässä ristiriidassa homojen oman kokemuksen kanssa, jos Paavalin sanat ymmärretään niin, että homot ovat omaehtoisesti vaihtaneet sukupuolista suuntautumistaan. Kuten totesin yllä, kuka olisi niin tyhmä, että valitsisi homoseksuaalisen suuntautumisen vapaaehtoisesti, koska homon elämä on monin verroin vaikeampaa kuin heteron.
Osa kristityistä uskoo, etteivät homot ole itse valinneet sukupuolista suuntautumistaan, mutta silti heillä ei ole lupaa elää oman sukupuolisen suuntautumisen mukaisesti edes uskollisessa avio- tai vastaavassa juridisessa liittosuhteessa. Tässä kuitenkin törmätään syvään teologiseen ja käytännölliseen ongelmaan. Ensimmäisen Korinttolaiskirjeen seitsemännessä luvussa Paavali toivoo, että jokainen kristitty jäisi naimattomaksi kuten hän oli naimaton (1:7a, 8). Mutta Paavali realistina tajuaa, ettei Jumala ole suonut kaikille naimattomuuden lahjaa. Tästä syystä hän ohjeistaa korintolaisia, että jos naimattomat ja lesket “eivät voi itseään hillitä, niin menkööt naimisiin; sillä parempi on naida kuin palaa” (1:9). Todennäköisesti Paavali tarkoittaa “palolla” seksuaalisten halujen paloa. Paavali ymmärsi, että on parempi mennä naimisiin kuin elää seksuaalisten intohimojen vallassa, koska ne voivat helposti johtaa irstauteen ja irrallisiin suhteisiin.
Entäpä homot, joille Jumala ei ole suonut yksinelämisen ja naimattomuuden lahjaa?Tämä kysymyksen edessä alkaa monen kristityn loogisuus pettää. Heidän ohjeensa homoille on, että heidän tulee elää selibaatissa loppuelämänsä. Kuitenkin monilla homoilla on sama tarve elää rakastavassa parisuhteessa kuin heteroilla.
Joe, amerikkalainen ystäväni, työskenteli aikaisemmin johtotehtävässä etelän baptistien päämajassa. Kun hän paljasti kirkkokuntansa johdolle oman seksuaalisen suuntautumisensa, hänelle annettiin lupa jatkaa tehtävässään, jos hän lupaisi kirjallisesti elää selibaatissa loppuelämänsä. Joe oli valmis allekirjoittamaan tämän paperin, jos myös hänen heterotyötoverinsa olisivat allekirjoittaneet vastaavan paperin. Jostakin kummallisesta syystä kukaan heistä ei ollut valmis tekemään sitä. Tähän Joe totesi, ettei ole reilua, että ainoastaan häneltä vaaditaan tällainen lupaus. Tänään Joe elää onnellisessa avioliitossa toisen miehen kanssa.
Joku saattaa nyt huomauttaa, että monet heterotkin elävät naimattomina, koska eivät löydä puolisoa. Tämä on totta, mutta heteroilla annetaan lupa elää toivossa viimeiseen hengenvetoon saakka. Heillä on lupa toivoa, että eräänä päivänä he löytävät elämänsä prinssin tai prinsessan. Tämä toivo antaa heille voimaa kulkea eteenpäin. Kaikki eivät kuitenkaan halua antaa tätä samaa toivoa homoille.
Miksi jotkut ovat homoja?
Tähän kysymykseen ei kukaan voi antaa täysin varmaa vastausta. Jotkut kristityt uskovat, ettei kukaan synny homoksi, vaan homoseksuaalinen suuntaus on ihmisen oma valinta. Tunnen paljon homoja, enkä tiedä kenenkään heistä ajattelevan, että he itse olisivat tietoisesti valinneet oman sukupuolisen suuntautumisensa. En ole myöskään koskaan kuullut kenenkään heteron, joka työskentelee homojen parissa, väittävän tällaista. Yleensä väitteen, että homot ovat itse valinneet sukupuolisen suuntautumisensa, takana on ihmisiä, jotka eivät ole tutustuneet homoseksualisuuteen kuin hyvin pintapuolisesti ja eivät tunne yhtään homoa henkilökohtaisesti.
Erään teorian mukaan varhaislapsuuden kasvuympäristö ja kokemukset ovat syynä siihen, että joistakin tulee homoja. Esimerkiksi, jos isä on kylmä ja etäinen, poika saattaa etsiä isän korviketta muista miehistä ja erotisoi heidät, erityisesti, jos lasta on käytetty seksuaalisesti hyväksi. Pidin pitkään tätä selitystä mahdollisena, mutta teorian oikeellisuus alkoi rakoilemaan mielessäni, kun keskustelin asiasta eritaustaisten ihmisten kanssa. Jotkut heteromiesystäväni kasvoivat hyvin rikkinäisessä perheessä, joissa isä joi ja oli väkivaltainen, ja silti nämä ystäväni ovat perusheteroita. Joissakin tapauksissa toinen mies yritti käyttää heitä seksuaalisesti hyväkseen, ja silti näistä ystävistäni tuli perusheteroita.
Toisaalta, monet homoystäväni ovat kasvaneet hyvässä ja rakastavassa perheessä ja silti heistä on tullut homoja. Tämä pätee myös minun kohdallani.
Monet tutkijat ovat alkaneet kallistua teorialle, että joistakin tulee homoja geneettisistä syistä tai raskauden aikana kohdussa tapahtuneen hormoonimuutoksen takia. Useammat tutkimukset näyttävät tukevan tätä teoriaa (kts. Suomen Kuvalehti 50/2014). Tämä myös selittäisi, miksi useimmat homot kokevat olleensa homoja lapsuudestaan lähtien. Tämä myös selittäisi, miksi myös eläinkunnassa esiintyy homoutta. Eläimet ovat tuskin itse päättäneet tulla homoiksi.
Erään teorian mukaan varhaislapsuuden kasvuympäristö ja kokemukset ovat syynä siihen, että joistakin tulee homoja. Esimerkiksi, jos isä on kylmä ja etäinen, poika saattaa etsiä isän korviketta muista miehistä ja erotisoi heidät, erityisesti, jos lasta on käytetty seksuaalisesti hyväksi. Pidin pitkään tätä selitystä mahdollisena, mutta teorian oikeellisuus alkoi rakoilemaan mielessäni, kun keskustelin asiasta eritaustaisten ihmisten kanssa. Jotkut heteromiesystäväni kasvoivat hyvin rikkinäisessä perheessä, joissa isä joi ja oli väkivaltainen, ja silti nämä ystäväni ovat perusheteroita. Joissakin tapauksissa toinen mies yritti käyttää heitä seksuaalisesti hyväkseen, ja silti näistä ystävistäni tuli perusheteroita.
Toisaalta, monet homoystäväni ovat kasvaneet hyvässä ja rakastavassa perheessä ja silti heistä on tullut homoja. Tämä pätee myös minun kohdallani.
Monet tutkijat ovat alkaneet kallistua teorialle, että joistakin tulee homoja geneettisistä syistä tai raskauden aikana kohdussa tapahtuneen hormoonimuutoksen takia. Useammat tutkimukset näyttävät tukevan tätä teoriaa (kts. Suomen Kuvalehti 50/2014). Tämä myös selittäisi, miksi useimmat homot kokevat olleensa homoja lapsuudestaan lähtien. Tämä myös selittäisi, miksi myös eläinkunnassa esiintyy homoutta. Eläimet ovat tuskin itse päättäneet tulla homoiksi.
Voiko homo muuttua heteroksi?
Länsimaissa toimii lukuisia kristillisiä ex-gay-järjestöjä, joita usein johtavat henkilöt, jotka kutsuvat itseään entisiksi homoiksi (ex-gay). Näiden järjestöjen tarkoituksena on auttaa homoja muuttumaan heteroseksuaaliseen suuntaan. Homoja rohkaistaan terapian ja rukouksen avulla hylkäämään homoseksuaalinen identiteetti ja käyttäytyminen. Lähes kaikki näiden järjestöjen johtajat ja jäsenet myöntävät, että jopa vuosien terapian jälkeenkin heidän seksuaalinen suuntautumisensa ei ole muuttunut merkittävästi. He edelleen näkevät homoseksuaalisia unia, ja reagoivat paljon herkemmin alastomaan, samaa sukupuolta olevaan henkilöön kuin vastakkaisen sukupuolen edustajaan. Silti he haluavat kutsua itseään entisiksi homoiksi, koska eivät harjoita homoseksiä; tai jos lankeavat homoseksuaalisiin irtosuhteisiin, he pyrkivät pääsemään niistä eroon. He eivät siis kutsu itseään entisiksi homoiksi siksi, ettei heillä olisi jopa voimakkaita homoseksuaalisia tunteita, vaan siksi etteivät halua olla homoja - useimmiten uskonnollisista syistä.
Exodus International oli vuoteen 2013 saakka suurin kristillinen ex-gay-järjestö, joka veti vuosittain tuhansia osallistujia tapahtumiinsa ja toimi kattojärjestönä monille vastaaville järjestöille. Vuonna 2013 Exoduksen hallitus päätti lakkauttaa järjestön, kun havaittiin, ettei se ollut saavuttanut merkittäviä tuloksia. Monet aktiivijäsenet olivat jättäneet järjestön ahdistuneina, koska eivät kokeneet heille luvattua seksuaalisen suuntautumisen muutosta. Järjestön viimeinen presidentti, Alan Chambers, myönsi haastattelussa, että 99.9% hänen tapaamistaan tuhansista homoista ei ole kokenut muutosta seksuaalisessa suuntautumisessaan.
Tunnen homoja, jotka ovat avioituneet vastakkaisen sukupuolen kanssa siinä toivossa, että avioliitto "parantaisi" heidät homoseksuaalisuudesta. En kuitenkaan tunne ketään, jonka kohdalla tämä olisi tapahtunut. Jotkut näistä homoystävistäni elävät suhteellisen onnellisessa avioliitossa vastakkaisen sukupuolen kanssa, mutta usein puoliso on heille enemmänkin hyvä ystävä kuin todellinen puoliso sanan täydessä merkityksessä.
Osa näistä ystävistäni on uskollisia puolisolleen fyysisesti, mutta eivät välttämättä henkisesti. Rakastellesaan he sulkevat silmänsä ja kuvittelevat, että rakastelevat toisen, samaa sukupuolta olevan henkilön kanssa. Jotkut sortuvat usein avioliiton ulkopuolisiin irtosuhteisiin.
Tunnen erään kristillisen järjestön johtajan, joka kertoi avoimesti omista kamppailuistaan. Hän ja hänen perheensä on yksi kiiltokuvaperheistä ulkopuolisten silmissä, mutta totuus on ollut aika ajoin toisenlainen. Heikkoina hetkinään tämä mies on sortunut irtosuhteisiin toisten miesten kanssa, vaikka hänellä on aito halu välttää niitä. Viime vuosina hänestä on tullut kovaääninen homoseksuaalisen käyttäytymisen tuomitsija. Tulkitsen tämä niin, että jyrkällä asenteellaan hän yrittää pönkittää omaa moraalista selkärankaansa, ettei sortuisi irtosuhteisiin. En olisi hämmästynyt, jos hänelle käy samoin kuin hyvälle ystävälleni Chrisille.
Chris tajusi jo nuorena, että hän oli homo, mutta halusi päästä näistä tunteista eroon millä tavalla hyvänsä. Hän avioitui siinä toivossa, että hänen homoseksuaaliset tunteensa kuolisivat. Aluksi kaikki näytti menevän suhteellisen hyvin. Jossain vaiheessa hän jopa uskoi, että lopultakin hänen homoseksuaalisuutensa oli kuollut, vaikka seksi puolison kanssa ei juuri kiinnostanutkaan. Henkisellä tasolla hänellä ja hänen vaimollaan meni kuitenkin hyvin. Chris oli uskollinen puolisolleen ainakin fyysisesti.
Valmistuttuaan yliopistosta Chris toimi ensin opettajana, sitten apulaisrehtorina, ja myöhemmin suuren, kristillisen vanhainkodin johtajana eläkkeelle siirtymiseensä saakka. Työhön uppoutuminen auttoi häntä tukahduttamaan homoseksuaaliset tunteensa. Mutta sitten Chrisin terveys alkoi pettää. Hänen ex-puoliso kertoi minulle, että Chris alkoi saada selittämättömiä sairaskohtauksia. Kolme kertaa hänet vietiin ambulanssilla sairaalaan. Kerran hän löysi miehensä puolitajuttomana lattialta. Perhe uskoi, että Chris kuolisi pian. Lääkärit tekivät satoja tutkimuksia, mutta mitään selitystä sairaskohtauksille ei löytynyt. Näissä vaiheissa Chris päätti kertoa vaimolleen omasta homoudestaan. Asia oli järkytys Chrisin vaimolle, mutta lopulta hän hyväksyi tosiasiat. Monien keskustelujen jälkeen he päättivät erota ystävinä. Tänään Chris elää onnellisessa avioliitossa toisen miehen kanssa, ja hänen terveytensä on palautunut normaaliksi. Hän on onnellinen mies.
Jumalalle on kaikki mahdollista. Hän voi muuttaa kivetkin leiviksi. Mutta tosiasia on, että on äärimmäisen vaikeaa löytää henkilöä, joka olisi kokenut aidon ja pysyvän muutoksen omassa seksuaalisessa suuntautumisessaan.
Exodus International oli vuoteen 2013 saakka suurin kristillinen ex-gay-järjestö, joka veti vuosittain tuhansia osallistujia tapahtumiinsa ja toimi kattojärjestönä monille vastaaville järjestöille. Vuonna 2013 Exoduksen hallitus päätti lakkauttaa järjestön, kun havaittiin, ettei se ollut saavuttanut merkittäviä tuloksia. Monet aktiivijäsenet olivat jättäneet järjestön ahdistuneina, koska eivät kokeneet heille luvattua seksuaalisen suuntautumisen muutosta. Järjestön viimeinen presidentti, Alan Chambers, myönsi haastattelussa, että 99.9% hänen tapaamistaan tuhansista homoista ei ole kokenut muutosta seksuaalisessa suuntautumisessaan.
Tunnen homoja, jotka ovat avioituneet vastakkaisen sukupuolen kanssa siinä toivossa, että avioliitto "parantaisi" heidät homoseksuaalisuudesta. En kuitenkaan tunne ketään, jonka kohdalla tämä olisi tapahtunut. Jotkut näistä homoystävistäni elävät suhteellisen onnellisessa avioliitossa vastakkaisen sukupuolen kanssa, mutta usein puoliso on heille enemmänkin hyvä ystävä kuin todellinen puoliso sanan täydessä merkityksessä.
Osa näistä ystävistäni on uskollisia puolisolleen fyysisesti, mutta eivät välttämättä henkisesti. Rakastellesaan he sulkevat silmänsä ja kuvittelevat, että rakastelevat toisen, samaa sukupuolta olevan henkilön kanssa. Jotkut sortuvat usein avioliiton ulkopuolisiin irtosuhteisiin.
Tunnen erään kristillisen järjestön johtajan, joka kertoi avoimesti omista kamppailuistaan. Hän ja hänen perheensä on yksi kiiltokuvaperheistä ulkopuolisten silmissä, mutta totuus on ollut aika ajoin toisenlainen. Heikkoina hetkinään tämä mies on sortunut irtosuhteisiin toisten miesten kanssa, vaikka hänellä on aito halu välttää niitä. Viime vuosina hänestä on tullut kovaääninen homoseksuaalisen käyttäytymisen tuomitsija. Tulkitsen tämä niin, että jyrkällä asenteellaan hän yrittää pönkittää omaa moraalista selkärankaansa, ettei sortuisi irtosuhteisiin. En olisi hämmästynyt, jos hänelle käy samoin kuin hyvälle ystävälleni Chrisille.
Chris tajusi jo nuorena, että hän oli homo, mutta halusi päästä näistä tunteista eroon millä tavalla hyvänsä. Hän avioitui siinä toivossa, että hänen homoseksuaaliset tunteensa kuolisivat. Aluksi kaikki näytti menevän suhteellisen hyvin. Jossain vaiheessa hän jopa uskoi, että lopultakin hänen homoseksuaalisuutensa oli kuollut, vaikka seksi puolison kanssa ei juuri kiinnostanutkaan. Henkisellä tasolla hänellä ja hänen vaimollaan meni kuitenkin hyvin. Chris oli uskollinen puolisolleen ainakin fyysisesti.
Valmistuttuaan yliopistosta Chris toimi ensin opettajana, sitten apulaisrehtorina, ja myöhemmin suuren, kristillisen vanhainkodin johtajana eläkkeelle siirtymiseensä saakka. Työhön uppoutuminen auttoi häntä tukahduttamaan homoseksuaaliset tunteensa. Mutta sitten Chrisin terveys alkoi pettää. Hänen ex-puoliso kertoi minulle, että Chris alkoi saada selittämättömiä sairaskohtauksia. Kolme kertaa hänet vietiin ambulanssilla sairaalaan. Kerran hän löysi miehensä puolitajuttomana lattialta. Perhe uskoi, että Chris kuolisi pian. Lääkärit tekivät satoja tutkimuksia, mutta mitään selitystä sairaskohtauksille ei löytynyt. Näissä vaiheissa Chris päätti kertoa vaimolleen omasta homoudestaan. Asia oli järkytys Chrisin vaimolle, mutta lopulta hän hyväksyi tosiasiat. Monien keskustelujen jälkeen he päättivät erota ystävinä. Tänään Chris elää onnellisessa avioliitossa toisen miehen kanssa, ja hänen terveytensä on palautunut normaaliksi. Hän on onnellinen mies.
Jumalalle on kaikki mahdollista. Hän voi muuttaa kivetkin leiviksi. Mutta tosiasia on, että on äärimmäisen vaikeaa löytää henkilöä, joka olisi kokenut aidon ja pysyvän muutoksen omassa seksuaalisessa suuntautumisessaan.
Teologista pohdiskelua
Kaikkien Raamatun moraalikäskyjen tarkoitus on auttaa ihmisiä ymmärtämään, mikä on parasta meille. Jeesuksen mukaan Raamatun moraalisen opetuksen sanoma kiteytyy ajatuksessa, Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi yli kaiken ja lähimmäistäsi niinkuin itseäsi (Matt. 22:37-40). Paavali on samoilla linjoilla, kun hän kirjoittaa, että kaikki lain käskyt kumpuavat yhdestä käskystä, joka on: ”Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi” (Room. 13:9). Tästä syystä, se, joka rakastaa lähimmäistään, on täyttänyt lain vaatimukset (Room. 13:8, 10; Gal. 5:14).
Jos rakastan Jumalaa yli kaiken, en ole valmis kumartamaan muita jumalia – luotuja tai käsintehtyjä – ja pitämään heitä elämäni ylimpänä auktoriteettinä. Jos rakastan lähimmäistäni niin kuin itseäni, en puhu halventavasti toisista, en aseta itseäni toisten yläpuolelle, en kohtele muita kuin toisen luokan kansalaisina, en demonisoi toisia, ja enkä uhkaile. Jos rakastan itseäni, vältän kaikkea sellaista, joka vahingoittaa minua hengellisesti, henkisesti ja fyysisesti. Jos rakkauden kaksois- tai kolmoiskäsky on elämämme ohjenuora, silloin emme itseasiassa edes tarvitse muita lakeja ja säädöksiä, koska rakkauden periaate ohjaa toimintaamme ja valintojamme. Vanhan testamentin lait ja Uuden testamentin ohjeet ovat ainoastaan esimerkkejä siitä, mitä Jumalan, toisten ja itsensä rakastaminen käytännössä merkitsee. Kaikki moraalikäskyt eivät kuitenkaan ole ikuisia ja yleismaailmallisia, vaikka Jumala olisi ne antanutkin tietyssä historiallisessa tilanteessa. Osa niistä on selkeästi kulttuuri- ja aikasidonnaisia. Jotkut moraalikäskyistä mahdollisesti jopa heijastavat Raamatun aikalaisten moraalikäsityksiä enemmän kuin Jumalan absoluuttista tahtoa. Palaan myöhemmin tähän aiheeseen tarkemmin.
Homoliittokeskustelussa hyvin harvat, leirin molemmilla puolilla, ovat osoittaneet todellista lähimmäisenrakkautta. Surullista on ollut huomata, kuinka monilla kristityillä ei ole minkäänlaista halua asettua homoseksuaalin asemaan. He eivät halua tutustua aiheeseen, eivätkä kehenkään, joka on homoseksuaali. Ainut asia, mitä homoseksuaalit kuulevat näiden kristittyjen suusta, on tuomio. Nämä kristityt ovat nykypäivän fariseuksia, jotka pitävät tiukasti kiinni Raamatun opetuksesta, mutta unohtavat, mikä laissa on tärkeintä: armollisuus, oikeudenmukaisuus ja uskollisuus (Matt. 23:23). He sälyttävät raskaita taakkoja homojen harteille, mutta itse he eivät tahdo niitä sormellakaan liikuttaa (Matt. 23:4). He ovat varmoja, mikä on parasta homoseksuaalille, vaikka eivät tunne asiaa kuin pintaraapaisulta. Kuulen yhtenään kertomuksia, miten julmasti jotkut kristityt kohtelevat homoja. Jotkut kristityt vanhemmat hylkäävät lapsensa, kun he ’tulevat ulos kaapista.’ Monet seurakunnat savustavat homoseksuaalit ulos seurakunnistaan. Ei ihme, jos suuri osa homoista suhtautuu hyvin vihamielisesti kristittyihin ja pitää heitä pahimmanluokan fariseuksina.
Moni homo kokee, että jos hän todella rakastaa itseään ja haluaa olla sisäisesti tasapainoinen ja onnellinen, hänen täytyy hyväksyä oma erilaisuutensa ja elää sen mukaisesti. Tarkoittaako tämä sitä, että homo voi elää irtosuhteissa? Ei. Irtosuhteita, olivatpa ne heteroseksuaalisia tai homoseksuaalisia, ei voida perustella lähimmäisenrakkauden periaatteella, koska irtosuhteet aina vahingoittavat yksilöä itseään ja toista osapuolta tavalla tai toisella. Mutta on myös tosiasia, että monet niistä homokristityistä, jotka ovat hyväksyneet oman erilaisuutensa ja päättäneet elää toisen homon kanssa uskollisessa liitossa, kokevat suurta onnea ja tyytyväisyyttä. Yksi esimerkki on ystäväni Chris, josta kerroin edellä. Hän on tänä päivänä aidosti hyvin onnellinen ja tasapainoinen kristitty.
Jos rakastan Jumalaa yli kaiken, en ole valmis kumartamaan muita jumalia – luotuja tai käsintehtyjä – ja pitämään heitä elämäni ylimpänä auktoriteettinä. Jos rakastan lähimmäistäni niin kuin itseäni, en puhu halventavasti toisista, en aseta itseäni toisten yläpuolelle, en kohtele muita kuin toisen luokan kansalaisina, en demonisoi toisia, ja enkä uhkaile. Jos rakastan itseäni, vältän kaikkea sellaista, joka vahingoittaa minua hengellisesti, henkisesti ja fyysisesti. Jos rakkauden kaksois- tai kolmoiskäsky on elämämme ohjenuora, silloin emme itseasiassa edes tarvitse muita lakeja ja säädöksiä, koska rakkauden periaate ohjaa toimintaamme ja valintojamme. Vanhan testamentin lait ja Uuden testamentin ohjeet ovat ainoastaan esimerkkejä siitä, mitä Jumalan, toisten ja itsensä rakastaminen käytännössä merkitsee. Kaikki moraalikäskyt eivät kuitenkaan ole ikuisia ja yleismaailmallisia, vaikka Jumala olisi ne antanutkin tietyssä historiallisessa tilanteessa. Osa niistä on selkeästi kulttuuri- ja aikasidonnaisia. Jotkut moraalikäskyistä mahdollisesti jopa heijastavat Raamatun aikalaisten moraalikäsityksiä enemmän kuin Jumalan absoluuttista tahtoa. Palaan myöhemmin tähän aiheeseen tarkemmin.
Homoliittokeskustelussa hyvin harvat, leirin molemmilla puolilla, ovat osoittaneet todellista lähimmäisenrakkautta. Surullista on ollut huomata, kuinka monilla kristityillä ei ole minkäänlaista halua asettua homoseksuaalin asemaan. He eivät halua tutustua aiheeseen, eivätkä kehenkään, joka on homoseksuaali. Ainut asia, mitä homoseksuaalit kuulevat näiden kristittyjen suusta, on tuomio. Nämä kristityt ovat nykypäivän fariseuksia, jotka pitävät tiukasti kiinni Raamatun opetuksesta, mutta unohtavat, mikä laissa on tärkeintä: armollisuus, oikeudenmukaisuus ja uskollisuus (Matt. 23:23). He sälyttävät raskaita taakkoja homojen harteille, mutta itse he eivät tahdo niitä sormellakaan liikuttaa (Matt. 23:4). He ovat varmoja, mikä on parasta homoseksuaalille, vaikka eivät tunne asiaa kuin pintaraapaisulta. Kuulen yhtenään kertomuksia, miten julmasti jotkut kristityt kohtelevat homoja. Jotkut kristityt vanhemmat hylkäävät lapsensa, kun he ’tulevat ulos kaapista.’ Monet seurakunnat savustavat homoseksuaalit ulos seurakunnistaan. Ei ihme, jos suuri osa homoista suhtautuu hyvin vihamielisesti kristittyihin ja pitää heitä pahimmanluokan fariseuksina.
Moni homo kokee, että jos hän todella rakastaa itseään ja haluaa olla sisäisesti tasapainoinen ja onnellinen, hänen täytyy hyväksyä oma erilaisuutensa ja elää sen mukaisesti. Tarkoittaako tämä sitä, että homo voi elää irtosuhteissa? Ei. Irtosuhteita, olivatpa ne heteroseksuaalisia tai homoseksuaalisia, ei voida perustella lähimmäisenrakkauden periaatteella, koska irtosuhteet aina vahingoittavat yksilöä itseään ja toista osapuolta tavalla tai toisella. Mutta on myös tosiasia, että monet niistä homokristityistä, jotka ovat hyväksyneet oman erilaisuutensa ja päättäneet elää toisen homon kanssa uskollisessa liitossa, kokevat suurta onnea ja tyytyväisyyttä. Yksi esimerkki on ystäväni Chris, josta kerroin edellä. Hän on tänä päivänä aidosti hyvin onnellinen ja tasapainoinen kristitty.
(A) Kaikki Raamatun moraalisäännöt eivät ole ikuisia ja yleismaailmallisia
Yllä väitin, etteivät kaikki Raamatun moraalisäännöt ole ikuisia ja yleismaailmallisia. Jotkut näistä säännöistä paljastavat, mikä oli määräyksen antamishetkellä vallinneen kulttuurin valossa lähimmäisenrakkauden mukaista toimintaa, mutta ne eivät ole yleismaailmallisesti ja kaikkiin aikakausiin soveltuvia ohjeita. Otan muutaman esimerkin.
(a) Avioliitto lähisukulaisten kanssa
Mooseksen laki kielsi lähisukulaisten avioitumisen. Miehen ei sallittu mennä naimisiin esimerkiksi veljensä vaimon kanssa jopa veljen kuoltua (3 Moos. 18:16; 20:21). Kuitenkin tästä säännöstä on merkillinen poikkeus. Jos miehen veli kuoli ilman miespuolista perillistä, elossa olevan veljen velvollisuus oli hankkia perillinen kuolleelle veljelle tämä jäljellejääneen vaimon kanssa (5 Moos. 25:5-10). Näin siinäkin tapauksessa, että elossa olevalla veljellä oli jo oma vaimo. Meidän moraalikäsitysten mukaan tällainen toiminta olisi vähintäinkin vastenmielistä. Jos pastori nykyään kehottaisi tällaiseen toimintaan, hänet huudettaisiin alas saarnatuolista saman tien. Mutta kun tarkastelemme tätä Mooseksen lain käskyä muinais-Israelin yhteiskunnallisessa ja sosiaalisessa valossa, tämä käsky heijastaa lähimmäisenrakkauden periaatetta. Lain tarkoituksena oli suojella lesken oikeuksia ja sitä, ettei perheen omaisuus siirry harvojen ja rikkaiden käsiin. Tätä käskyä ei kuitenkaan voida pitää yleismaailmallisena ja ikuisena, vaikka uskoisimmekin, että se oli Jumalan antama. Tämä laki ei myöskään ollut uusi. Jo ennen Mooseksen lain antamista israelilaiset (1 Moos. 38:1-10), kuten myös heidän ympärillään asuneet pakanakansat, noudattivat tätä periaatetta. Tämä, meidän mielestä jopa vastenmielinen käytäntö, oli yleisesti hyväksytty muinaisessa maailmassa. Mooseksen laki siis ainoastaan vahvisti jo vallalla olleen käytännön. Tätä moraalilakia ei ole kumottu Uudessa testamentissä ja silti kristityt katsovat, ettei meidän tule noudattaa sitä enää.
Sukulaisavioliittojen kielto Mooseksen laissa aiheuttaa mielenkiintoisen ristiriidan luomiskertomuksen kanssa. Jos uskomme Raamatun luomiskertomukseen kirjaimellisesti, joudumme tekemään johtopäätöksen, että Adamin ja Eevan lapset menivät naimisiin keskenään. Tämä oli kuitenkin syntiä Jumalan myöhemmin antaman lain valossa. Toimiko Jumala omia moraalisia periaatteitaan vastaan, kun hän loi ihmiskunnan niin, ettei Adamin ja Eevan lapsilla ollut mitään muuta mahdollisuutta kuin mennä naimisiin toistensa kanssa? Tämä ja vastaavat moraaliin liittyvät ’epäjohdonmukaisuudet’ Raamatussa johdattavat meidät hyvin vaikean kysymyksen eteen.
Valtaosa kristityistä uskoo, että Jumalan luonne on muuttumaton. Hän on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti (Mal. 3:6; Jaak. 1:17; Heb. 13:8). Meidän moraalikäsitykset voivat muuttua, mutta Jumalalle musta on aina mustaa ja valkoinen on valkoista. Kuinka sitten on mahdollista, että Jumala näyttää Raamatun sivuilla muuttavan moraalisia ohjeitaan?
Tähän on olemassa kolme selitysvaihtoehtoa: (1) Jumala ja hänen moraaliarvonsa eivät tosiasiassa olekaan muuttumattomia. Tässä mielessä hän on kuin me ihmiset, jotka muutumme. Vanhassa testamentissa on useita kertomuksia, joissa Jumala näyttää muuttavan mielensä (esim. 1 Moos. 6:6; 2 Moos. 32:11-14; 2 Sam. 24:15-16). Tämän vaihtoehdon hyväksyminen on kuitenkin mahdotonta minulle ja valtaosalle kristittyjä, koska, jos Jumala voisi todella muuttua, hän ei olisi enää Jumala isolla alkukirjaimella. (2) Raamatun moraaliohjeet ovat uskovien käsityksiä siitä, millaisen toiminnan Jumala katsoo olevan oikeaa ja väärää. Koska ihmisten käsitykset siitä, mikä on Jumalan tahdon mukaista toimintaa muuttuvat historian aikana, Raamatusta löytyy ristiriitaisia moraalisääntöjä. (Tämän näkemyksen mukaan ihmisten käsitysten muuttuminen Jumalasta selittää myös sen, miksi Vanhasta testamentista löytyy jakeita, jotka kertovat Jumalan muuttaneen mielensä). (3) Jumalalla on ainoastaan yksi moraalinen ydinperiaate – ihmisten tulee rakastaa heidän Luojaansa yli kaiken ja lähimmäisiään niin kuin itseään – mutta hän soveltaa tätä periaatetta vaihtelevilla tavoilla ihmiskunnan historiallisesta ja kulttuurillisesta tilanteesta riippuen. Otan esimerkiksi luomiskertomuksen. Jos uskomme luomiskertomukseen hyvin kirjaimellisesti, voimme spekuloida, että alussa Jumala salli sukulaisavioliitot, koska välittömästi luomisen jälkeen ihmiskunnan geneettisessä perimässä ei vielä ollut riskitekijöitä. Sukulaisavioliitot kuitenkin kiellettiin Mooseksen laissa, kun tuli ilmeiseksi, että sukulaisavioliitoista usein syntyi epänormaaleja lapsia. Jumalan luonto ei muuttunut, mutta rakkauden periaatteen mukainen toiminta määriteltiin eri tavalla uudessa historiallisessa tilanteessa.
Mielestäni kumpaakaan yllä olevista kahdesta jälkimmäisestä selitysvaihtoehdosta ei voida sulkea pois oikopäätä. Ehkä Raamatusta löytyy molempia esimerkkejä.
Myös seuraavat esimerkit osoittavat, etteivät kaikki Raamatun moraalisäännöt ole ikuisia ja yleismaailmallisia.
Sukulaisavioliittojen kielto Mooseksen laissa aiheuttaa mielenkiintoisen ristiriidan luomiskertomuksen kanssa. Jos uskomme Raamatun luomiskertomukseen kirjaimellisesti, joudumme tekemään johtopäätöksen, että Adamin ja Eevan lapset menivät naimisiin keskenään. Tämä oli kuitenkin syntiä Jumalan myöhemmin antaman lain valossa. Toimiko Jumala omia moraalisia periaatteitaan vastaan, kun hän loi ihmiskunnan niin, ettei Adamin ja Eevan lapsilla ollut mitään muuta mahdollisuutta kuin mennä naimisiin toistensa kanssa? Tämä ja vastaavat moraaliin liittyvät ’epäjohdonmukaisuudet’ Raamatussa johdattavat meidät hyvin vaikean kysymyksen eteen.
Valtaosa kristityistä uskoo, että Jumalan luonne on muuttumaton. Hän on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti (Mal. 3:6; Jaak. 1:17; Heb. 13:8). Meidän moraalikäsitykset voivat muuttua, mutta Jumalalle musta on aina mustaa ja valkoinen on valkoista. Kuinka sitten on mahdollista, että Jumala näyttää Raamatun sivuilla muuttavan moraalisia ohjeitaan?
Tähän on olemassa kolme selitysvaihtoehtoa: (1) Jumala ja hänen moraaliarvonsa eivät tosiasiassa olekaan muuttumattomia. Tässä mielessä hän on kuin me ihmiset, jotka muutumme. Vanhassa testamentissa on useita kertomuksia, joissa Jumala näyttää muuttavan mielensä (esim. 1 Moos. 6:6; 2 Moos. 32:11-14; 2 Sam. 24:15-16). Tämän vaihtoehdon hyväksyminen on kuitenkin mahdotonta minulle ja valtaosalle kristittyjä, koska, jos Jumala voisi todella muuttua, hän ei olisi enää Jumala isolla alkukirjaimella. (2) Raamatun moraaliohjeet ovat uskovien käsityksiä siitä, millaisen toiminnan Jumala katsoo olevan oikeaa ja väärää. Koska ihmisten käsitykset siitä, mikä on Jumalan tahdon mukaista toimintaa muuttuvat historian aikana, Raamatusta löytyy ristiriitaisia moraalisääntöjä. (Tämän näkemyksen mukaan ihmisten käsitysten muuttuminen Jumalasta selittää myös sen, miksi Vanhasta testamentista löytyy jakeita, jotka kertovat Jumalan muuttaneen mielensä). (3) Jumalalla on ainoastaan yksi moraalinen ydinperiaate – ihmisten tulee rakastaa heidän Luojaansa yli kaiken ja lähimmäisiään niin kuin itseään – mutta hän soveltaa tätä periaatetta vaihtelevilla tavoilla ihmiskunnan historiallisesta ja kulttuurillisesta tilanteesta riippuen. Otan esimerkiksi luomiskertomuksen. Jos uskomme luomiskertomukseen hyvin kirjaimellisesti, voimme spekuloida, että alussa Jumala salli sukulaisavioliitot, koska välittömästi luomisen jälkeen ihmiskunnan geneettisessä perimässä ei vielä ollut riskitekijöitä. Sukulaisavioliitot kuitenkin kiellettiin Mooseksen laissa, kun tuli ilmeiseksi, että sukulaisavioliitoista usein syntyi epänormaaleja lapsia. Jumalan luonto ei muuttunut, mutta rakkauden periaatteen mukainen toiminta määriteltiin eri tavalla uudessa historiallisessa tilanteessa.
Mielestäni kumpaakaan yllä olevista kahdesta jälkimmäisestä selitysvaihtoehdosta ei voida sulkea pois oikopäätä. Ehkä Raamatusta löytyy molempia esimerkkejä.
Myös seuraavat esimerkit osoittavat, etteivät kaikki Raamatun moraalisäännöt ole ikuisia ja yleismaailmallisia.
(b) Orjuus
Orjuutta on esiintynyt ihmiskunnan alusta lähtien. Jumalan antama Mooseksen laki salli juutalaisten pitää orjia, mutta laki teki selkeähkön eron juutalaisten ja ei-juutalaisten orjien välillä. Juutalaista sai pitää orjana korkeintaan kuusi vuotta, jonka jälkeeen hänet tuli vapauttaa (2 Moos. 21:1-8). Juutalaisia orjia, joita monissa käännöksissä kutsutaan palvelijoiksi, ei saanut kohdella mielivaltaisesti (3 Moos. 25:43). Näyttää siltä, että laki velvoitti kohtelemaan myös ei-juutalaisia orjia paremmin kuin mitä heitä kohdeltiin monien ympäröivien kansojen keskuudessa. Uusi testamentti ei puhu orjuutta vastaan. Jopa kristityillä oli orjia (Fil.), mutta heitä tuli kohdella hyvin.
Israelilaisessa yhteiskunnassa orjuutta ei välttämättä nähty pahana. Sen tarkoituksena oli auttaa köyhtynyttä juutalaista selviämään hengissä (3 Moos. 25:39-41). Tästä näkökulmasta katsottuna orjuus heijasti lähimmäisenrakkauden periaatetta juutalaisessa yhteiskunnassa. Tätäkään moraalilakia ei kumottu Uudessa testamentissa ja silti länsimaalaiset kristityt pitäisivät orjuutta äärimmäisen moraalittomana ja epäkristillisena käytäntönä omassa yhteiskunnassamme. Pastoria, joka puolustaisi orjuutta, ei pidettäisi edes todellisena kristittynä. Tämä esimerkki osoittaa jälleen, etteivät moraalikäsitykset ole muuttumattomia edes Jumalan kansan keskuudessa.
Sallisiko Jumala kristittyjen pitää orjia tämän hetkisessä historiallisessa ja yhteiskunnallisessa tilanteessa, vaikka orjuus nähdään länsimaalaisten moraalikäsitysten vastaisena? Tuskin. Kristityt, joilla olisi orjia, olisivat tavattoman huonoja Jumalan rakkauden todistajia. Lehdet kirjoittaisivat heistä erittäin negatiiviseen sävyyn ja ihmiset nauraisivat heidän puheilleen Jumalan rakkaudesta. Tämä esimerkki näyttäisi myös vahvistavan näkemystä, että Jumala kunnioittaa yleisiä yhteiskunnallisia moraaliarvoja, jos ne eivät ole räikeässä ristiriidassa hänen ydinperiaatteensa kanssa (eli, että ihmisten tulee rakastaa Luojaansa yli kaiken ja lähimmäistään kuten itseään).
Israelilaisessa yhteiskunnassa orjuutta ei välttämättä nähty pahana. Sen tarkoituksena oli auttaa köyhtynyttä juutalaista selviämään hengissä (3 Moos. 25:39-41). Tästä näkökulmasta katsottuna orjuus heijasti lähimmäisenrakkauden periaatetta juutalaisessa yhteiskunnassa. Tätäkään moraalilakia ei kumottu Uudessa testamentissa ja silti länsimaalaiset kristityt pitäisivät orjuutta äärimmäisen moraalittomana ja epäkristillisena käytäntönä omassa yhteiskunnassamme. Pastoria, joka puolustaisi orjuutta, ei pidettäisi edes todellisena kristittynä. Tämä esimerkki osoittaa jälleen, etteivät moraalikäsitykset ole muuttumattomia edes Jumalan kansan keskuudessa.
Sallisiko Jumala kristittyjen pitää orjia tämän hetkisessä historiallisessa ja yhteiskunnallisessa tilanteessa, vaikka orjuus nähdään länsimaalaisten moraalikäsitysten vastaisena? Tuskin. Kristityt, joilla olisi orjia, olisivat tavattoman huonoja Jumalan rakkauden todistajia. Lehdet kirjoittaisivat heistä erittäin negatiiviseen sävyyn ja ihmiset nauraisivat heidän puheilleen Jumalan rakkaudesta. Tämä esimerkki näyttäisi myös vahvistavan näkemystä, että Jumala kunnioittaa yleisiä yhteiskunnallisia moraaliarvoja, jos ne eivät ole räikeässä ristiriidassa hänen ydinperiaatteensa kanssa (eli, että ihmisten tulee rakastaa Luojaansa yli kaiken ja lähimmäistään kuten itseään).
(c) Naispappeus
Juutalainen yhteiskunta oli hyvin patriarkaalinen. Tätä taustaa vasten on merkillistä, että yhdessä vaiheessa kansan hengelliseksi johtajaksi nousi Debora, naistuomari ja profeetta, jonka tehtävä oli jakaa kansalle oikeutta Mooseksen laki ohjekirjanaan (Tuom. 4 & 5). Tuomarien Kirjan valossa on päivänselvää, että Jumala oli kutsunut ja asettanut Deboran tähän opetustehtävään (Tuom. 4:4-5). Kuitenkin Paavalin opetuksen mukaan nainen ei ole sovelias opettajaksi. Sekä Ensimmäisessä Korinttolaiskirjeessä (14:33b-38) että Ensimmäisessä Timoteuskirjeessä (2:11-14) Paavali kieltää jyrkin sanakääntein naisten äänessäolon seurakunnissa. Paavali väittää, että hänen ohjeensa ovat Herran käsky (1 Kor. 14:37), ja perustelee näkemystään teologisesti, vetoamalla sekä luomiskertomukseen (1 Tim. 2:13-14) että Mooseksen lakiin (1 Kor. 14:34). Oliko Paavalin ohjeet jumalallisesti inspiroituja? Jos olivat, kuinka on mahdollista, että aikaisemmin Jumala oli nostanut Deboran lain opettajan tehtävään? Kuinka Jumala voi yhdessä tilanteessa puoltaa ’naispappeutta’ ja toisessa tilanteessa vastustaa sitä?
Yksi tulkintamahdollisuus on se, kuten yllä viittasin, että Raamatussa esiintyvät käsitykset naisten sopivuudesta hengellisiin johtotehtäviin heijastavat enemmänkin Raamatun aikalaisten näkemyksiä asiasta kuin Jumalan absoluuttista tahtoa. Toinen selitysmalli tälle ristiriidalle on se, ettei Jumalla ole sinänsä mitään naisopettajia ja -pastoreita vastaan, mutta hän myös kunnioittaa kulttuurillista tilannetta. Paavalin aikaan naispastorit olisivat olleet eräänlainen skandaali senaikaisessa roomalaisessa ja juutalaisessa yhteiskunnassa. Paavalin tarkoitus oli välttää sitä, että yhteiskunta alkaisi nähdä seurakunnat yhteiskunnallisina kapinaliikkeinä. Paavali ohjeistaa Korinton kristittyjä, “Älkää olko pahennukseksi juutalaisille, älkääkä kreikkalaisille älkääkä Jumalan seurakunnalle” (1 Kor. 10:32).
Yksi tulkintamahdollisuus on se, kuten yllä viittasin, että Raamatussa esiintyvät käsitykset naisten sopivuudesta hengellisiin johtotehtäviin heijastavat enemmänkin Raamatun aikalaisten näkemyksiä asiasta kuin Jumalan absoluuttista tahtoa. Toinen selitysmalli tälle ristiriidalle on se, ettei Jumalla ole sinänsä mitään naisopettajia ja -pastoreita vastaan, mutta hän myös kunnioittaa kulttuurillista tilannetta. Paavalin aikaan naispastorit olisivat olleet eräänlainen skandaali senaikaisessa roomalaisessa ja juutalaisessa yhteiskunnassa. Paavalin tarkoitus oli välttää sitä, että yhteiskunta alkaisi nähdä seurakunnat yhteiskunnallisina kapinaliikkeinä. Paavali ohjeistaa Korinton kristittyjä, “Älkää olko pahennukseksi juutalaisille, älkääkä kreikkalaisille älkääkä Jumalan seurakunnalle” (1 Kor. 10:32).
(d) Moniavioisuus
Jumala loi Aadamille yhden vaimon, mutta pian moniavioisuudesta tuli yleinen käytäntö. Sekä Aabrahamilla (1 Moos. 25:6), Jaakobilla, Gideonilla, Davidilla että Salomolla oli lukuisia vaimoja ja jalkavaimoja. Jumala ei missään vaiheessa ennen Mooseksen lain antamista tuomitse tätä yhteiskunnallista käytäntöä. Eikä Jumala asetu moniavioisuutta vastaan myöskään antamassaan laissa. Laki korkeintaa säätelee tätä käytäntöä ja pyrkii parantamaan vaimojen asemaa moniavioisissa perheissä (3 Moos. 18:17; 5 Moos. 17:17; 21:16-17). Juutalaisten keskuudessa moniavioisuus jatkui aina noin vuoteen 1000 jKr saakka, jolloin juutalaisten synodi Rabbeinu Gershom lakkautti sen. Kuitenkin tämänkin jälkeen jotkut juutalaiset lahkot jatkoivat tätä käytäntöä.
Jeesuksen aikana Herodes Suurella oli ainakin kymmenen vaimoa. Todennäköisesti moniavioisuus ei kuitenkaan ollut kovin yleistä tavallisten juutalaisten keskuudessa Jeesuksen aikana (mutta kts. myös Josephus, Ant.17.1.2; Justin Martyr, Dial. 134). Yksi pääsyy tähän oli varmaan se, ettei Rooman hallinto, jonka alaisuuudessa juutalaiset elivat, sallinut moniavioisuutta. Monet kristityt luulevat nykyään, että yksiavioisuus on kristinuskon luoma instituutio, mutta todellisuudessa yksiavioisuus oli Rooman valtakunnan laki. Roomalaiset pitivät moniavioisuutta barbaarisena käytäntönä ja siksi kielsivät se lailla jo ennen kristinuskon alkua. Paavali, joka teki lähetystyötä Rooman valtakunnan alueella, ei asettunut esivaltaa vastaa tässä asiassa. Siksi hän kirjoittaa Timoteukselle, että seurakunnan kaitsijan tulee olla yhden vaimon mies (1 Tim. 3:2). Nykyään valtaosa maailman ihmisistä pitää moniavioisuutta kammoksuttavana ja vastenmielisenä. Jälleen pastori, joka yrittäisi puolustella moniavioisuutta Raamatun opetuksella, saisi nopeasti lähtöpassin tehtävästään.
Muinaisissa yhteiskunnissa, joissa usein käytiin sotia ja naisille ei ollut tarjolla sosiaaliturvaa, moniavioisuudella oli myös myönteinen puoli. Sota-aikoina ja niiden jälkeen monet naiset olisivat olleet todella kurjassa asemassa, jos jäljelle jääneillä miehillä olisi saanut olla ainoastaan yksi vaimo. Ainakin tässä mielessä moniavioisuus oli lähimmäisenrakkauden periaatteen mukaista tuona aikana.
Jälleen tämä asia paljastaa, etteivät moraalikysymykset ole aina mustavalkoisia, vaikka monet kristityt yrittävätkin näin väittää. Meidän moraalikäsityksen mukaan moniavioisuus on vastenmielinen ajatus, mutta Jumala salli sen Mooseksen laissa.
Jeesuksen aikana Herodes Suurella oli ainakin kymmenen vaimoa. Todennäköisesti moniavioisuus ei kuitenkaan ollut kovin yleistä tavallisten juutalaisten keskuudessa Jeesuksen aikana (mutta kts. myös Josephus, Ant.17.1.2; Justin Martyr, Dial. 134). Yksi pääsyy tähän oli varmaan se, ettei Rooman hallinto, jonka alaisuuudessa juutalaiset elivat, sallinut moniavioisuutta. Monet kristityt luulevat nykyään, että yksiavioisuus on kristinuskon luoma instituutio, mutta todellisuudessa yksiavioisuus oli Rooman valtakunnan laki. Roomalaiset pitivät moniavioisuutta barbaarisena käytäntönä ja siksi kielsivät se lailla jo ennen kristinuskon alkua. Paavali, joka teki lähetystyötä Rooman valtakunnan alueella, ei asettunut esivaltaa vastaa tässä asiassa. Siksi hän kirjoittaa Timoteukselle, että seurakunnan kaitsijan tulee olla yhden vaimon mies (1 Tim. 3:2). Nykyään valtaosa maailman ihmisistä pitää moniavioisuutta kammoksuttavana ja vastenmielisenä. Jälleen pastori, joka yrittäisi puolustella moniavioisuutta Raamatun opetuksella, saisi nopeasti lähtöpassin tehtävästään.
Muinaisissa yhteiskunnissa, joissa usein käytiin sotia ja naisille ei ollut tarjolla sosiaaliturvaa, moniavioisuudella oli myös myönteinen puoli. Sota-aikoina ja niiden jälkeen monet naiset olisivat olleet todella kurjassa asemassa, jos jäljelle jääneillä miehillä olisi saanut olla ainoastaan yksi vaimo. Ainakin tässä mielessä moniavioisuus oli lähimmäisenrakkauden periaatteen mukaista tuona aikana.
Jälleen tämä asia paljastaa, etteivät moraalikysymykset ole aina mustavalkoisia, vaikka monet kristityt yrittävätkin näin väittää. Meidän moraalikäsityksen mukaan moniavioisuus on vastenmielinen ajatus, mutta Jumala salli sen Mooseksen laissa.
(e) Avioero ja uudelleen avioituminen
Mooseksen laki, joka oli Jumalan antama, salli avioeron ja uudelleen avioitumisen uuden puolison kanssa (5 Moos. 24:1-4). Paavali salli eron ääritapauksessa, mutta ei uudelleen avioitumista muun kuin alkuperäisen puolison kanssa (1 Kor. 7:10-11). Tutkijat ovat yksimielisiä siitä, että Jeesus rinnasti uudelleen avioitumisen haureuteen (Matt. 5:31-32; 19:3-12; Mark. 10:2-12; Luuk. 16:18). He kiistelevät ainoastaan siitä, antoiko Jeesus luvan ns. viattomalle osapuolelle mennä uudelleen naimisiin. Näiden kahden erilaisen lain valossa, kristityt, jotka katsovat, että kaikki Raamatun moraalisäännökset ovat muuttumattomia jumalallisia periaatteita, ovat nyt umpikujassa. Vetoaminen Jeesuksen sanoihin, että Mooses salli avioeron ja uudelleen avioitumisen ihmisten kovasydämisyyden tähden (Matt. 19:7-8), ei ratkaise ongelmaa. Meidän tulee muistaa, että perinteisen juutalais-kristillisen näkemyksen mukaan, Mooseksen laki oli Jumalan antama. Kuinka on mahdollista, että Jumala, jonka moraaliperiaatteet ovat aina samat – kuten uskomme –salli ”haureuden harjoittamisen” uudelleenaviotumisen muodossa lain aikakautena, mutta ei salli sitä enää? Ollaksemme johdonmukaisia, meidän pitää joko hylätä käsityksemme Jumalan muuttumattomuudesta tai meidän pitää löytää tälle ja muille vastaaville ’lain muutoksille’ toisenlainen looginen selitys. Johdonmukaisen vastauksen löytäminen tähän kysymykseen on vaikeaa.
Oma ehdotukseni on seuraava. Jeesus käytti usein opetuksessaan sokeeraavaa, jopa yliampuvaa menetelmää saadakseen ihmiset ajattelemaan. Hän mm. opetti, että jos kätemme tai silmämme viettelee meitä, meidän tulisi poistaa ne ruumiistamme (Matt. 5:28-30). Kukaan ei kuitenkaan ota tätä Jeesuksen opetusta niin kirjaimellisesti, että leikkaisi kiusausta aiheuttavat ruumiinosansa pois. Jeesus käytti yliampuvaa kielikuvaa herättääkseen kuulijansa ajattelemaan vakavasti synnin seurauksia.
Jeesus myös opetti Vuorisaarnassa, että uskovien ei tulisi koskaan vannoa missään tilanteessa (Matt. 5:33-37), vaikka Mooseksen laki salli tämän (4 Moos. 30). Paavali ei kuitenkaan ymmärtänyt Jeesuksen kieltoa niin kirjaimellisesti, ettei hän olisi koskaan vannonut. Hän vannoi ja vannotutti useammassa tilanteessa (Apt. 18:18, vert. 4 Moos. 6:1-21; Apt. 21:23-24; Room. 1:9; 2 Kor. 1:23; Gal. 1:20; Fil. 1:8; 1 Tess. 5:27; 1 Tim. 5:21; 2 Tim. 4:1). Jeesus käytti yliampuvaa kieltoa vannomisesta, koska sitä käytettiin aivan liian yleisesti hänen aikanaan, ja usein väärin.
Samoin osa Jeesuksen aikalaisista erosi puolisostaan hyvin heppoisin perustein. Hillelin (eli noin 110 eKr – 10 jKr), kuuluisan juutalaisen opettajan ja fariseuksen mukaan avioeron perusteeksi riitti se, että vaimo poltti ruan pohjaan.
Tätä taustaa vasten on helppo ymmärtää, miksi Jeesus käyttää niin jyrkkää kieltä avioeroista ja uudelleen avioitumisesta. En kuitenkaan usko yllä olevien parin muun esimerkin valossa, että avioero ja uudelleen avioituminen olisi aina ehdottomasti väärin. Sekä Mooseksen lain että Jeesuksen ohjeita erosta ja uudelleen avioitumisesta voidaan puolustaa lähimmäisenrakkauden periaatteesta käsin, mutta sitä samaa ei voida sanoa Hillelin näkemyksestä. Koskaan ei tulisi erota ja mennä uudelleen naimisiin heppoisin perustein.
Nämä esimerkit osoittavat, etteivät kaikki Raamatun moraaliset käskyt ole ikuisia ja yleismaailmallisia. Ne tulee aina tulkita sen hetkistä historiallista ja kulttuurillista taustaa vasten. Jos näin on avioliittoon, orjuuteen ja naispappeuteen liittyvissä kysymyksissä, kuten olemme nähneet yllä, miksi sama ei voisi myös koskea homoseksuaalisia suhteita? Ainut käsky, joka on ikuinen ja yleismaailmallinen on tämä: Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi kuten itseäsi.
Oma ehdotukseni on seuraava. Jeesus käytti usein opetuksessaan sokeeraavaa, jopa yliampuvaa menetelmää saadakseen ihmiset ajattelemaan. Hän mm. opetti, että jos kätemme tai silmämme viettelee meitä, meidän tulisi poistaa ne ruumiistamme (Matt. 5:28-30). Kukaan ei kuitenkaan ota tätä Jeesuksen opetusta niin kirjaimellisesti, että leikkaisi kiusausta aiheuttavat ruumiinosansa pois. Jeesus käytti yliampuvaa kielikuvaa herättääkseen kuulijansa ajattelemaan vakavasti synnin seurauksia.
Jeesus myös opetti Vuorisaarnassa, että uskovien ei tulisi koskaan vannoa missään tilanteessa (Matt. 5:33-37), vaikka Mooseksen laki salli tämän (4 Moos. 30). Paavali ei kuitenkaan ymmärtänyt Jeesuksen kieltoa niin kirjaimellisesti, ettei hän olisi koskaan vannonut. Hän vannoi ja vannotutti useammassa tilanteessa (Apt. 18:18, vert. 4 Moos. 6:1-21; Apt. 21:23-24; Room. 1:9; 2 Kor. 1:23; Gal. 1:20; Fil. 1:8; 1 Tess. 5:27; 1 Tim. 5:21; 2 Tim. 4:1). Jeesus käytti yliampuvaa kieltoa vannomisesta, koska sitä käytettiin aivan liian yleisesti hänen aikanaan, ja usein väärin.
Samoin osa Jeesuksen aikalaisista erosi puolisostaan hyvin heppoisin perustein. Hillelin (eli noin 110 eKr – 10 jKr), kuuluisan juutalaisen opettajan ja fariseuksen mukaan avioeron perusteeksi riitti se, että vaimo poltti ruan pohjaan.
Tätä taustaa vasten on helppo ymmärtää, miksi Jeesus käyttää niin jyrkkää kieltä avioeroista ja uudelleen avioitumisesta. En kuitenkaan usko yllä olevien parin muun esimerkin valossa, että avioero ja uudelleen avioituminen olisi aina ehdottomasti väärin. Sekä Mooseksen lain että Jeesuksen ohjeita erosta ja uudelleen avioitumisesta voidaan puolustaa lähimmäisenrakkauden periaatteesta käsin, mutta sitä samaa ei voida sanoa Hillelin näkemyksestä. Koskaan ei tulisi erota ja mennä uudelleen naimisiin heppoisin perustein.
Nämä esimerkit osoittavat, etteivät kaikki Raamatun moraaliset käskyt ole ikuisia ja yleismaailmallisia. Ne tulee aina tulkita sen hetkistä historiallista ja kulttuurillista taustaa vasten. Jos näin on avioliittoon, orjuuteen ja naispappeuteen liittyvissä kysymyksissä, kuten olemme nähneet yllä, miksi sama ei voisi myös koskea homoseksuaalisia suhteita? Ainut käsky, joka on ikuinen ja yleismaailmallinen on tämä: Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi kuten itseäsi.
(B) Homoseksuaalisuuden tuomitsevat raamatunkohdat
Raamatussa on muutamia kohtia, jotka puhuvat homoseksuaalista käyttäytymistä kielteisesti tai kieltävät sen. Käsittelen näitä jakeita vain lyhyesti artikkelissani, koska näiden jakeiden tulkinnasta löytyy paljon hyvää kirjallisuutta. Suosittelen esimerkiksi Matthew Vinen kirjaa God and Gay Christian: The Biblical Case in Support of Same-Sex Relationships, ja Mark Achtemeierin kirjaa The Bible’s Yes to Same-Sex Marriage: An Evangelical’s Change of Heart. Edellinen kirja on kristityn homoseksuaalin kirjoittama, kun taas jälkimmäinen on heteron kirjoittama.
1 Moos. 19:1-29: Lähes jokainen tuntee kertomuksen Sodoman ja Gomoran tuhosta. Jumala tuhosi nämä kaupungit niiden jumalattoman käytöksen vuoksi. Monet raamatun lukijat katsovat, että näiden kaupunkien asukkaitten erityisen paha synti oli homoseksuaalinen käyttäytyminen. Kuitenkin profeetta Hesekielin mukaan Sodoman erityinen synti oli “ylpeys, leivän yltäkylläisyys ja huoleton lepo hänellä ja hänen tyttärillään; mutta kurjaa ja köyhää hän ei kädestä ottanut. He korskeilivat ja tekivät kauhistuksia minun edessäni” (Hes. 16:49-50). Hesekiel ei sano ainakaan suoraan, että homoseksuaalinen käyttäytyminen olisi ollut syy Sodoman tuhoon.
Mooseksen kirjan kertomuksessa sodomalaiset miehet yrittivät raiskata enkelit, jotka tulivat Lootin vieraiksi miesten muodossa. Raiskaamista - heteroseksuaalista tai homoseksuaalista - ei voida puolustella millään tavalla lähimmäisenrakkauden periaatteesta käsin. Heteromiehet ovat myös syyllistyneet joukkoraiskauksiin, mutta kukaan ei käytä tätä perusteluna heteroseksuaalisia suhteita vastaan. Samoin homoseksuaalista joukkoraiskausta Sodomassa ei tulisi käyttää rakkaudellisia ja tasavertaisia homoseksuaalisia suhteita vastaan.
Monet tutkijat ovat kiinnittäneet huomion siihen, että Mooseksen kirjan kertomuksen mukaan Sodoman kaikki miehet tulivat raiskaamaan miesten muodossa ilmestyneitä enkeleitä. Tämä on merkillinen väite. Nykytutkimusten mukaan korkeintaan noin 5-6% väestöstä määrittelee itsensä homoseksuaalisesti suuntautuneeksi. Edes San Fransiscossa, jossa on ehkä tämän hetken suurin homojen keskittymä, homojen osuus kaupungin koko väestöstä ei ole suuri. Tämän tosiasian valossa on erittäin epätodennäköistä, että Sodoman miehet halusivat joukkoraiskata enkelit siksi, että he kaikki olivat homoseksuaalisesti suuntautuneita. Joukkoraiskaus oli tapa häpäistä ja nöyryyttää muukalaisia. Vastaavia tapauksia löytyy historiasta muualtakin.
Tuom. 19 ja 20: Eräs leeviläinen, jonka nimeä meille ei kerrota, otti sivuvaimokseen naisen Beetlehemistä. Jonkin ajan kuluttua nainen karkasi takaisin isänsä luo. Leeviläinen lähti hakemaan häntä takaisin. Paluumatkalla hän ja hänen seurueensa saapuivat Gibean torille siinä toivossa, että joku kutsuisi heidät yöksi kotiinsa. Kukaan kaupungin alkuperäisistä asukkaista ei kuitenkaan toivottanut heitä tervetulleeksi, mikä oli tuohon aikaan ennen kuulumatonta. Lopulta torille saapui kaupungissa muukalaisena asunut vanha mies, jonka kodissa leeviläinen sai yösijan.. Yöllä kaupungin kelvottomat miehet piirittivät vanhan miehen talon ja halusivat tehdä seksuaalista väkivaltaa leeviläiselle ja tappaa hänet. Leeviläinen selviytyi joukkoraiskauksesta luovuttamalla oman sivuvaimonsa kelvottomille miehille, jotka raiskasivat häntä koko yön. Vaimo kuoli vammoihinsa.
On hyvin kyseenalaista käyttää tätä kertomusta argumenttina rakastavia ja tasavertaisia homoseksuaalisia liittoja vastaan. Näiden kelvottomien miesten käytöstä ei voida puolustaa millään tavalla lähimmäisenrakkauden periaatteesta käsin. Jälleen tätä kertomusta lukiessa nousee kysymys, miksi nämä miehet halusivat raiskata kaupunkiin muukalaisena tuleen leeviläisen. Kaupungin asukkaat suhtautuivat leeviläiseen ilmeisen vihamielisesti, sillä kukaan heistä ei halunnut kutsua häntä yöksi kotiinsa. Todennäköisesti kelvottomien miesten tarkoituksena oli ainoastaan nöyryyttää vierasta; ei tyydyttää homoseksuaalisia tarpeitaan. On kyseenalaista, oliko nämä miehet edes todellisuudessa homoseksuaaleja, koska he mielellään yhtyivät leeviläisen sivuvaimoon.
3 Moos. 18:22; 20:13: Luku 18 alkaa Jumalan varoituksella, ettei israelilaisten tulisi seurata egyptiläisten ja kanaanilaisten tapoja (j. 3). Osa näistä tavoista liittyi näiden pakanakansojen epäjumalanpalvelukseen, mutta kaikkia näitä kieltoja ei voida selittää tästä käsin. Luvut 18 ja 20 keskittyvät erityisesti kiellettyihin seksuaalisiin suhteisiin. Luvussa 18 nämä kiellot ovat: älä harjoita seksiä lähisukulaisen kanssa (jj. 6-18), vaimosi kanssa, kun hänellä on kuukautiset (j. 19), ja naapurisi vaimon kanssa (j. 20). Jakeessa 21 kielletään lasten uhraaminen epäjumala Molokille, mutta seuraavassa jakeessa kirjoittaja jälleen palaa kielettyihin seksuaalisiin suhteisiin: älä harjoita seksiä toisen miehen kanssa (j. 22) tai eläimen kanssa (j. 23). Useimmat näistä kielloista toistetaan luvussa 20. Insestin kieltoa voidaan hyvin perustella rakkauden käskyn periaatteesta käsin. Lapsilla, jotka syntyvät sukulaisavioliitoista, on usein geneettisiä häiriöitä.
Yksi kielletyistä seksuaalisista suhteista on sisarusten ja puolisisarusten välillä. Lain mukaan avioliitto sisarusten ja puolisisarusten kanssa oli niin suuri synti, että siitä tuomittiin kuolemaan (3 Moos. 20:17). Tätä taustaa vasten on mielenkiintoista, että Abraham oli naimisissa oman sisarpuolensa kanssa (1 Moos. 20:12), eikä tätä tuomita Mooseksen kirjan kertomuksessa millään tavalla. Jopa Jumala kutsuu Saaraa Aabrahamin vaimoksi. Jos Aabrahamin avioliitto Saaran kanssa oli kuolemansynti, miksi Jumala ei koskaan maininnut siitä mitään Aabrahamille? Päinvastoin. 1 Moos. 26:5:n mukaan, Jumala antoi Aabrahamista todistuksen, että hän Aabraham noudatti Jumalan antamia säädöksiä ja lakeja.
Mooseksen laki kielsi myös miestä naimasta sisaruksia (3 Moos. 18:18). Tätä taustaa vasten on mielenkiintoista, että Jaakob avioitui Leean ja Raakelin kanssa, jotka olivat sisaruksia. Nämä naiset olivat myös Jaakobin serkkuja. Tämä avioliitto ei ollut aina onnellinen, mutta missään sitä ei myöskään tuomita suoraan. Jumala toimi aktiivisesti sekä Jaakobin että Leean (1 Moos. 29:31) ja Raakelin (1 Moos. 30:22) elämässä.
Nämä ristiriidat Mooseksen lain säädöksen ja aikaisemman, jopa Jumalan hyväksymän käytännön kanssa asettavat meidät teologisesti vaikean kysymyksen eteen. Jos Jumala ja hänen moraaliarvonsa eivät voi muuttua, miksi löydämme Raamatusta erilaisia moraalisia periaatteita, joilla näyttää olevan Jumalan hyväksyntä? Heijastavatko jotkut Raamatun moraaliohjeet pikemminkin jumalankansan käsityksiä siitä, minkä he uskoivat olevan Jumalan tahton? Hyväksyykö Jumala yhteiskunnallisen käytännön ja lait niin pitkälle kun ne eivät ole räikeässä ristiriidassa hänen ydinperiaatteensa kanssa?
Tässä Mooseksen kirjan jaksossa kielletään myös seksi miesten välillä. Tämä kielto voidaan tulkita joko ikuisena yleissäädöksenä, tai rajallisena, tiettyä yhteiskunnallista epäkohtaa korjaavana säädöksenä. Itse kannatan jälkimmäistä vaihtoehtoa.
Mooseksen lain antamisen aikoihin temppeliprostituutio oli hyvin yleistä. Vanhasta testamentistä löytyy useita viittauksia siihen (esim. 2 Moos. 34:15-16; 5 Moos. 23:17-18; 1 Kun. 15:23-24; 15:12). Temppeleissä oli sekä mies- että naisprostituutteja. Vaikka ei ole mitään varmoja historiallisia todisteita siitä, että nämä miesprostituutit tarjosivat palveluja myös muille miehille, täysin epätodennäköistä tämä ei ole. Varmaan kuitenkin on, kuten yllä opimme, että joskus jopa heteromiehet häpäisevät muukalaismiehiä raiskaamalla heidät. Samoin pakanasotilaat raiskasivat vihollispuolen miehiä häpäistäkseen heidät, ja orjien isännät raiskasivat raiskata miespalvelijoitaan.
Ei siis ihme, jos tällaisessa historiallisessa kontekstissa, jossa juutalaisilla ei ollut positiivisia esimerkkejä sitoutuneista, rakkastavista ja tasavertaisista homoseksuaalisista suhteista, heidän näkemyksensä homoudesta oli hyvin negatiivinen. Hebrealaista verbiä, shakab, jota käytetään käsittelemissämme jakeissa, käytetään muualla Vanhassa testamentissa avioliiton ulkopuolisista seksuaalisista irtosuhteista (kts. R. Laird Harris, et al, Theological Wordbook of the Old Testament, Vol. 2, p. 921).
Irtosuhteita ei voida puolustaa lähimmäisenrakkauden periaatteesta käsin, mutta en myöskään näe johdonmukaisena kaiken yllä sanotun valossa, että monet kristityt tuomitsevat kaikki homoseksuaaliset suhteet.
Room. 1:26-27; 1 Kor. 6:9; 1 Tim. 1:10; Juuda 7: Kreikkalais-roomalaisessa yhteiskunnassa homoseksuaalista käyttäytymistä siedettiin, mutta normaalisti vain yhdessä muodossa: naimisissa oleva mies sai käyttää ’hyväkseen’ nuorta poikaa hänen naimisiinmenoikäänsä saakka. Tämän jälkeen suhteen täytyi päättyä. Tälläistä käyttäytymistä ei jälleen voida mitenkään puolustaa lähimmäisenrakkauden periaatteesta käsin. Kreikkalais-roomalaisissa homosuhteissa ei ollut elinikäistä sitoutumista kahden tasavertaisen ihmisen välillä, vaan siinä vanhempi mies käytti seksuaalisesti hyväkseen nuorempaa. Tätä taustaa vasten on hyvin ymmärrettävää, miksi Paavali ja Juuda puhuvat hyvin negatiivisesti homoseksuaalisesta käyttäytymisestä näissä jakeissa. Se rinnastetaan irstailuun. Irstailu on syvää itsekkyyttä, ja siksi Raamattu on sitä vastaan. Irstailu ei ole lähimmäisenrakkauden periaatteen mukaista toimintaan.
Tätä valossa näitä jakeita ei mielestäni voida yksiselitteisesti käyttää homoliittoja vastaan, joissa kaksi tasavertaista ihmistä lupautuu rakastamaan toinen toistaan myötä- ja vastoinkäymisissä kunnes kuolema heidät erottaa. Tällainen rakkaus on todellista lähimmäisenrakkautta. Tällainen rakkaussuhde ei haavoita, vaan tuo sisäistä tasapainoa ja lepoa. Tämän ovat kokeneet monet homot, jotka elävät uskollisessa liitossa.
1 Moos. 19:1-29: Lähes jokainen tuntee kertomuksen Sodoman ja Gomoran tuhosta. Jumala tuhosi nämä kaupungit niiden jumalattoman käytöksen vuoksi. Monet raamatun lukijat katsovat, että näiden kaupunkien asukkaitten erityisen paha synti oli homoseksuaalinen käyttäytyminen. Kuitenkin profeetta Hesekielin mukaan Sodoman erityinen synti oli “ylpeys, leivän yltäkylläisyys ja huoleton lepo hänellä ja hänen tyttärillään; mutta kurjaa ja köyhää hän ei kädestä ottanut. He korskeilivat ja tekivät kauhistuksia minun edessäni” (Hes. 16:49-50). Hesekiel ei sano ainakaan suoraan, että homoseksuaalinen käyttäytyminen olisi ollut syy Sodoman tuhoon.
Mooseksen kirjan kertomuksessa sodomalaiset miehet yrittivät raiskata enkelit, jotka tulivat Lootin vieraiksi miesten muodossa. Raiskaamista - heteroseksuaalista tai homoseksuaalista - ei voida puolustella millään tavalla lähimmäisenrakkauden periaatteesta käsin. Heteromiehet ovat myös syyllistyneet joukkoraiskauksiin, mutta kukaan ei käytä tätä perusteluna heteroseksuaalisia suhteita vastaan. Samoin homoseksuaalista joukkoraiskausta Sodomassa ei tulisi käyttää rakkaudellisia ja tasavertaisia homoseksuaalisia suhteita vastaan.
Monet tutkijat ovat kiinnittäneet huomion siihen, että Mooseksen kirjan kertomuksen mukaan Sodoman kaikki miehet tulivat raiskaamaan miesten muodossa ilmestyneitä enkeleitä. Tämä on merkillinen väite. Nykytutkimusten mukaan korkeintaan noin 5-6% väestöstä määrittelee itsensä homoseksuaalisesti suuntautuneeksi. Edes San Fransiscossa, jossa on ehkä tämän hetken suurin homojen keskittymä, homojen osuus kaupungin koko väestöstä ei ole suuri. Tämän tosiasian valossa on erittäin epätodennäköistä, että Sodoman miehet halusivat joukkoraiskata enkelit siksi, että he kaikki olivat homoseksuaalisesti suuntautuneita. Joukkoraiskaus oli tapa häpäistä ja nöyryyttää muukalaisia. Vastaavia tapauksia löytyy historiasta muualtakin.
Tuom. 19 ja 20: Eräs leeviläinen, jonka nimeä meille ei kerrota, otti sivuvaimokseen naisen Beetlehemistä. Jonkin ajan kuluttua nainen karkasi takaisin isänsä luo. Leeviläinen lähti hakemaan häntä takaisin. Paluumatkalla hän ja hänen seurueensa saapuivat Gibean torille siinä toivossa, että joku kutsuisi heidät yöksi kotiinsa. Kukaan kaupungin alkuperäisistä asukkaista ei kuitenkaan toivottanut heitä tervetulleeksi, mikä oli tuohon aikaan ennen kuulumatonta. Lopulta torille saapui kaupungissa muukalaisena asunut vanha mies, jonka kodissa leeviläinen sai yösijan.. Yöllä kaupungin kelvottomat miehet piirittivät vanhan miehen talon ja halusivat tehdä seksuaalista väkivaltaa leeviläiselle ja tappaa hänet. Leeviläinen selviytyi joukkoraiskauksesta luovuttamalla oman sivuvaimonsa kelvottomille miehille, jotka raiskasivat häntä koko yön. Vaimo kuoli vammoihinsa.
On hyvin kyseenalaista käyttää tätä kertomusta argumenttina rakastavia ja tasavertaisia homoseksuaalisia liittoja vastaan. Näiden kelvottomien miesten käytöstä ei voida puolustaa millään tavalla lähimmäisenrakkauden periaatteesta käsin. Jälleen tätä kertomusta lukiessa nousee kysymys, miksi nämä miehet halusivat raiskata kaupunkiin muukalaisena tuleen leeviläisen. Kaupungin asukkaat suhtautuivat leeviläiseen ilmeisen vihamielisesti, sillä kukaan heistä ei halunnut kutsua häntä yöksi kotiinsa. Todennäköisesti kelvottomien miesten tarkoituksena oli ainoastaan nöyryyttää vierasta; ei tyydyttää homoseksuaalisia tarpeitaan. On kyseenalaista, oliko nämä miehet edes todellisuudessa homoseksuaaleja, koska he mielellään yhtyivät leeviläisen sivuvaimoon.
3 Moos. 18:22; 20:13: Luku 18 alkaa Jumalan varoituksella, ettei israelilaisten tulisi seurata egyptiläisten ja kanaanilaisten tapoja (j. 3). Osa näistä tavoista liittyi näiden pakanakansojen epäjumalanpalvelukseen, mutta kaikkia näitä kieltoja ei voida selittää tästä käsin. Luvut 18 ja 20 keskittyvät erityisesti kiellettyihin seksuaalisiin suhteisiin. Luvussa 18 nämä kiellot ovat: älä harjoita seksiä lähisukulaisen kanssa (jj. 6-18), vaimosi kanssa, kun hänellä on kuukautiset (j. 19), ja naapurisi vaimon kanssa (j. 20). Jakeessa 21 kielletään lasten uhraaminen epäjumala Molokille, mutta seuraavassa jakeessa kirjoittaja jälleen palaa kielettyihin seksuaalisiin suhteisiin: älä harjoita seksiä toisen miehen kanssa (j. 22) tai eläimen kanssa (j. 23). Useimmat näistä kielloista toistetaan luvussa 20. Insestin kieltoa voidaan hyvin perustella rakkauden käskyn periaatteesta käsin. Lapsilla, jotka syntyvät sukulaisavioliitoista, on usein geneettisiä häiriöitä.
Yksi kielletyistä seksuaalisista suhteista on sisarusten ja puolisisarusten välillä. Lain mukaan avioliitto sisarusten ja puolisisarusten kanssa oli niin suuri synti, että siitä tuomittiin kuolemaan (3 Moos. 20:17). Tätä taustaa vasten on mielenkiintoista, että Abraham oli naimisissa oman sisarpuolensa kanssa (1 Moos. 20:12), eikä tätä tuomita Mooseksen kirjan kertomuksessa millään tavalla. Jopa Jumala kutsuu Saaraa Aabrahamin vaimoksi. Jos Aabrahamin avioliitto Saaran kanssa oli kuolemansynti, miksi Jumala ei koskaan maininnut siitä mitään Aabrahamille? Päinvastoin. 1 Moos. 26:5:n mukaan, Jumala antoi Aabrahamista todistuksen, että hän Aabraham noudatti Jumalan antamia säädöksiä ja lakeja.
Mooseksen laki kielsi myös miestä naimasta sisaruksia (3 Moos. 18:18). Tätä taustaa vasten on mielenkiintoista, että Jaakob avioitui Leean ja Raakelin kanssa, jotka olivat sisaruksia. Nämä naiset olivat myös Jaakobin serkkuja. Tämä avioliitto ei ollut aina onnellinen, mutta missään sitä ei myöskään tuomita suoraan. Jumala toimi aktiivisesti sekä Jaakobin että Leean (1 Moos. 29:31) ja Raakelin (1 Moos. 30:22) elämässä.
Nämä ristiriidat Mooseksen lain säädöksen ja aikaisemman, jopa Jumalan hyväksymän käytännön kanssa asettavat meidät teologisesti vaikean kysymyksen eteen. Jos Jumala ja hänen moraaliarvonsa eivät voi muuttua, miksi löydämme Raamatusta erilaisia moraalisia periaatteita, joilla näyttää olevan Jumalan hyväksyntä? Heijastavatko jotkut Raamatun moraaliohjeet pikemminkin jumalankansan käsityksiä siitä, minkä he uskoivat olevan Jumalan tahton? Hyväksyykö Jumala yhteiskunnallisen käytännön ja lait niin pitkälle kun ne eivät ole räikeässä ristiriidassa hänen ydinperiaatteensa kanssa?
Tässä Mooseksen kirjan jaksossa kielletään myös seksi miesten välillä. Tämä kielto voidaan tulkita joko ikuisena yleissäädöksenä, tai rajallisena, tiettyä yhteiskunnallista epäkohtaa korjaavana säädöksenä. Itse kannatan jälkimmäistä vaihtoehtoa.
Mooseksen lain antamisen aikoihin temppeliprostituutio oli hyvin yleistä. Vanhasta testamentistä löytyy useita viittauksia siihen (esim. 2 Moos. 34:15-16; 5 Moos. 23:17-18; 1 Kun. 15:23-24; 15:12). Temppeleissä oli sekä mies- että naisprostituutteja. Vaikka ei ole mitään varmoja historiallisia todisteita siitä, että nämä miesprostituutit tarjosivat palveluja myös muille miehille, täysin epätodennäköistä tämä ei ole. Varmaan kuitenkin on, kuten yllä opimme, että joskus jopa heteromiehet häpäisevät muukalaismiehiä raiskaamalla heidät. Samoin pakanasotilaat raiskasivat vihollispuolen miehiä häpäistäkseen heidät, ja orjien isännät raiskasivat raiskata miespalvelijoitaan.
Ei siis ihme, jos tällaisessa historiallisessa kontekstissa, jossa juutalaisilla ei ollut positiivisia esimerkkejä sitoutuneista, rakkastavista ja tasavertaisista homoseksuaalisista suhteista, heidän näkemyksensä homoudesta oli hyvin negatiivinen. Hebrealaista verbiä, shakab, jota käytetään käsittelemissämme jakeissa, käytetään muualla Vanhassa testamentissa avioliiton ulkopuolisista seksuaalisista irtosuhteista (kts. R. Laird Harris, et al, Theological Wordbook of the Old Testament, Vol. 2, p. 921).
Irtosuhteita ei voida puolustaa lähimmäisenrakkauden periaatteesta käsin, mutta en myöskään näe johdonmukaisena kaiken yllä sanotun valossa, että monet kristityt tuomitsevat kaikki homoseksuaaliset suhteet.
Room. 1:26-27; 1 Kor. 6:9; 1 Tim. 1:10; Juuda 7: Kreikkalais-roomalaisessa yhteiskunnassa homoseksuaalista käyttäytymistä siedettiin, mutta normaalisti vain yhdessä muodossa: naimisissa oleva mies sai käyttää ’hyväkseen’ nuorta poikaa hänen naimisiinmenoikäänsä saakka. Tämän jälkeen suhteen täytyi päättyä. Tälläistä käyttäytymistä ei jälleen voida mitenkään puolustaa lähimmäisenrakkauden periaatteesta käsin. Kreikkalais-roomalaisissa homosuhteissa ei ollut elinikäistä sitoutumista kahden tasavertaisen ihmisen välillä, vaan siinä vanhempi mies käytti seksuaalisesti hyväkseen nuorempaa. Tätä taustaa vasten on hyvin ymmärrettävää, miksi Paavali ja Juuda puhuvat hyvin negatiivisesti homoseksuaalisesta käyttäytymisestä näissä jakeissa. Se rinnastetaan irstailuun. Irstailu on syvää itsekkyyttä, ja siksi Raamattu on sitä vastaan. Irstailu ei ole lähimmäisenrakkauden periaatteen mukaista toimintaan.
Tätä valossa näitä jakeita ei mielestäni voida yksiselitteisesti käyttää homoliittoja vastaan, joissa kaksi tasavertaista ihmistä lupautuu rakastamaan toinen toistaan myötä- ja vastoinkäymisissä kunnes kuolema heidät erottaa. Tällainen rakkaus on todellista lähimmäisenrakkautta. Tällainen rakkaussuhde ei haavoita, vaan tuo sisäistä tasapainoa ja lepoa. Tämän ovat kokeneet monet homot, jotka elävät uskollisessa liitossa.
(B) Epäjohdonmukaisuutta Raamatun moraalisäännöissä
Paavalin mukaan kaikki lain moraaliset käskyt kumpuavat yhdestä käskystä: rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi (Room. 13:8-10; Gal. 5:14). Vanhassa testamentissa on kuitenkin käskyjä ja kertomuksia, joita on hyvin vaikea, ellei jopa täysin mahdotonta, puolustaa rakkauden käskystä nouseviksi. Otan esimerkkinä Mooseksen lain käskyn kivittää perheen kapinallinen lapsi (5 Moos. 21:18-21). Sekä Uuden testamentin opetuksen ja meidän moraalikäsitysten valossa tämä käsky tuntuu täysin käsittämättömältä. Tämä käsky tuntui myös muinaisista juutalaisista niin vastenmieliseltä, etteivät he ilmeisesti koskaan panneet käytäntöön tätä käskyä, ehkä yksittäisiä poikkeuksia lukuun ottamatta. Ei edes Daavid surmannut omia tottelemattomia ja kapinallisia lapsiaan.
Jumala myös käskee useissa Vanhan testamentin kertomuksissa israelilaisia surmaamaan kaikki vihollisensa armotta (e.g. 1 Sam. 15:2-3), mutta Uudessa testamentissa Jumalaa kuvataan rakkauden personalisoitumaksi (1 Joh. 4:8, 16) ja Jeesus kehoittaa seuraajiaan rakastamaan jopa niitä, jotka vihaavat heitä (esim. Matt. 5:38-48; Room. 12:20). Jeesus myös kieltää seuraajiltaan kaikenlaisen väkivallan käytön (Matt. 26:52). Kuinka sama Jumala, jonka moraaliarvot pysyvät muuttumattomana, voi antaa näin päinvastaisia ohjeita?
Vielä vaikeampaa on käsittää, kuinka Vanhan testamentin mukaan Jumala yhtäällä itse surmaa (esim. 2 Moos. 12:29-30; 3 Moos. 16:27-33) tai käskee surmata (esim. 3 Moos 31:17; 5 Moos 13:12-15; Joos. 8:1-2, 26; 1 Sam. 15:2-3; Hoos. 13:16) perheen viattomat lapset yhdessä heidän syyllisten vanhempiensa kanssa, ja toisaalla sanoo, ettei lasten tulisi kuolla vanhempiensa syntien tähden (5 Moos. 24:16; Hes. 18:1-20). Kuinka Jumala, jonka moraaliarvot eivät muutu, voi antaa näin ristiriitaisia ohjeita? Näiden ja monien muiden vastaavien moraalikäskyjen ristiriitaisuudet näyttävät todistavan, ettei kaikki Raamatun moraalikäskyt ole Jumalan sanomia, vaan heijastavat pikemminkin Raamatun aikalaisten omia moraalikäsityksiä oikeasta ja väärästä. Jos näin, silloin voidaan myös oikeutetusti kysyä, heijastavatko Raamatun homoseksualisuutta käsittelevät jakeet pikemminkin Raamatun aikalaisten käsityksiä homoseksuaalisuudesta kuin Jumalan käsitystä siitä.
Jumala myös käskee useissa Vanhan testamentin kertomuksissa israelilaisia surmaamaan kaikki vihollisensa armotta (e.g. 1 Sam. 15:2-3), mutta Uudessa testamentissa Jumalaa kuvataan rakkauden personalisoitumaksi (1 Joh. 4:8, 16) ja Jeesus kehoittaa seuraajiaan rakastamaan jopa niitä, jotka vihaavat heitä (esim. Matt. 5:38-48; Room. 12:20). Jeesus myös kieltää seuraajiltaan kaikenlaisen väkivallan käytön (Matt. 26:52). Kuinka sama Jumala, jonka moraaliarvot pysyvät muuttumattomana, voi antaa näin päinvastaisia ohjeita?
Vielä vaikeampaa on käsittää, kuinka Vanhan testamentin mukaan Jumala yhtäällä itse surmaa (esim. 2 Moos. 12:29-30; 3 Moos. 16:27-33) tai käskee surmata (esim. 3 Moos 31:17; 5 Moos 13:12-15; Joos. 8:1-2, 26; 1 Sam. 15:2-3; Hoos. 13:16) perheen viattomat lapset yhdessä heidän syyllisten vanhempiensa kanssa, ja toisaalla sanoo, ettei lasten tulisi kuolla vanhempiensa syntien tähden (5 Moos. 24:16; Hes. 18:1-20). Kuinka Jumala, jonka moraaliarvot eivät muutu, voi antaa näin ristiriitaisia ohjeita? Näiden ja monien muiden vastaavien moraalikäskyjen ristiriitaisuudet näyttävät todistavan, ettei kaikki Raamatun moraalikäskyt ole Jumalan sanomia, vaan heijastavat pikemminkin Raamatun aikalaisten omia moraalikäsityksiä oikeasta ja väärästä. Jos näin, silloin voidaan myös oikeutetusti kysyä, heijastavatko Raamatun homoseksualisuutta käsittelevät jakeet pikemminkin Raamatun aikalaisten käsityksiä homoseksuaalisuudesta kuin Jumalan käsitystä siitä.
(D) Johdonmukaisuutta raamatuntulkintaan
Kannustan niitä, jotka vastustavat ns. tasa-arvoista avioliittolakia, olemaan johdonmukaisia raamatuntulkinnassaan. Nykyään on mahdotonta löytää hengellisiä johtajia tai rivikristittyjä, jotka yhtä raivokkaasti vastustavat heterojen uudelleen avioitumista kuin ns. tasa-arvoista avioliittolakia. He ovat valmiita siunaamaan avioon eronneita ja osallistumaan heidän siunaustilaisuuksiinsa, mutta eivät astuisi jalallakaan homojen vihkitilaisuuteen. Ja kuitenkin, jos Jeesuksen opetukset uudelleen avioitumisesta otetaan kirjaimellisesti, uudelleen avioituneiden siunaaminen on haureelliseen suhteeseen siunaamista. Monet raamatuntutkijat tunnustavat, että tämä on looginen johtopäätös, jos Jeesuksen sanat otetaan täysin kirjaimellisesti. Nämä samat tulkitsijat kuitenkin katsovat, ettei uusi avioliitto ole jatkuvassa haureudessa elämistä, varsinkaan jos pari katuu uudelleen avioitumistaan myöhemmin. Heteroparit päästetään kuin koira veräjästä. Johdonmukaisuuden nimissä uudelleen avioituneisiin pitäisi soveltaa Esran käyttämää periaatetta. Hän määräsi juutalaiset miehet, jotka olivat menneet naimisiin pakanoiden kanssa, eroamaan, koska tällaiset avioliitot olivat Mooseksen lain vastaisia (Esra 10). Itse en kannata näin ’kirjaimellista’ tulkintaa (vrt. Paavalin ohjeita seka-avioliitossa oleville, 1 Kor 7:12-16). Voimme vain kuvitella millaiseen kaaokseen ja kärsimykseen tällainen johdonmukaisuus johtaisi yhteiskunnassamme.
Samanlaista epäjohdonmukaisuutta jotkut nykykristityt edelleen osoittavat myös naispappeuskysymyksessä. Kuten totesimme yllä, on varsin selvää, ettei Paavali hyväksynyt naisia seurakunnan opetustehtävään, ja kuitenkin tänä päivänä heitä on tässä tehtävässä lähes kaikissa suomalaisissa kirkkokunnissa. Vapaissa suunnissa ’naispappeus’ ei ole koskaan ollut todellinen ongelma. Seurakunnan johtoon heitä ei sallittu kuin lähetyskentillä, mutta evankelistan nimikkeen alla he ovat saaneet opettaa seurakuntia. Tänä päivänä vapaissa seurakunnissa on myös naispastoreita. Myös luterilainen kirkko on jo pitkään sallinut naisille pääsyn pappisvirkaan, mutta ei ole valmis siunaamaan homoja avioliittoon. Ollakseen johdonmukaisia, homoliittojen vastustajien tulisi vastustaa myös uudelleen aviotumista ja naispappeutta samalla tarmolla kuin he vastustavat ns. tasa-arvoista avioliittolakia.
Homoliittojen vastustajat katsovat, että homoliitot ovat luomisjärjestyksen vastaisia, koska homot eivät voi saada lapsia. On totta, että homot eivät voi saada lapsia, mutta ei Jumala luonut Aadamille Eevaa ensisijaisesti lasten saannin tähden. Hän loi puolison, koska ihmisen ei ole hyvä olla yksin (1 Moos 2:18). Jos lasten saanti tai niiden saannin mahdollisuus olisi ainut peruste avioliitolle, silloin avioliittoon meno tulisi kieltää myös mm. vaihdevuodet saavuttaneilta naisilta ja muilta, jotka eivät jostakin muusta syystä voi tai halua saada lapsia.
Monet heterot kokevat homoseksuaaliset suhteet vastenmielisinä ja luonnonvastaisina, mutta homo ei välttämättä koe näin sisimmässään. Hänelle rakkaus homoseksuaalisessa suhteessa on yhtä luonnollista kuin heterolle heteroseksuaalisessa suhteessa. Moni homo kokee jopa ajatuksen seksuaalisesta kanssakäymisestä vastakkaisen sukupuolen kanssa vastenmielisenä. Se, mikä koetaaan ’luonnottomana’ riippuu siitä, miltä puolelta aitaa asiaa tarkastellaan. Jos homoseksuaalinen suhde halutaan nähdä luomisjärjestyksen vastaisena, meidän tulee muistaa, että tällöin myös moniavioisuus ja orjuus ovat luonnonjärjestyksen vastaisia, ja kuitenkin Jumala salli ne Mooseksen kautta antamassaan laissa.
Samanlaista epäjohdonmukaisuutta jotkut nykykristityt edelleen osoittavat myös naispappeuskysymyksessä. Kuten totesimme yllä, on varsin selvää, ettei Paavali hyväksynyt naisia seurakunnan opetustehtävään, ja kuitenkin tänä päivänä heitä on tässä tehtävässä lähes kaikissa suomalaisissa kirkkokunnissa. Vapaissa suunnissa ’naispappeus’ ei ole koskaan ollut todellinen ongelma. Seurakunnan johtoon heitä ei sallittu kuin lähetyskentillä, mutta evankelistan nimikkeen alla he ovat saaneet opettaa seurakuntia. Tänä päivänä vapaissa seurakunnissa on myös naispastoreita. Myös luterilainen kirkko on jo pitkään sallinut naisille pääsyn pappisvirkaan, mutta ei ole valmis siunaamaan homoja avioliittoon. Ollakseen johdonmukaisia, homoliittojen vastustajien tulisi vastustaa myös uudelleen aviotumista ja naispappeutta samalla tarmolla kuin he vastustavat ns. tasa-arvoista avioliittolakia.
Homoliittojen vastustajat katsovat, että homoliitot ovat luomisjärjestyksen vastaisia, koska homot eivät voi saada lapsia. On totta, että homot eivät voi saada lapsia, mutta ei Jumala luonut Aadamille Eevaa ensisijaisesti lasten saannin tähden. Hän loi puolison, koska ihmisen ei ole hyvä olla yksin (1 Moos 2:18). Jos lasten saanti tai niiden saannin mahdollisuus olisi ainut peruste avioliitolle, silloin avioliittoon meno tulisi kieltää myös mm. vaihdevuodet saavuttaneilta naisilta ja muilta, jotka eivät jostakin muusta syystä voi tai halua saada lapsia.
Monet heterot kokevat homoseksuaaliset suhteet vastenmielisinä ja luonnonvastaisina, mutta homo ei välttämättä koe näin sisimmässään. Hänelle rakkaus homoseksuaalisessa suhteessa on yhtä luonnollista kuin heterolle heteroseksuaalisessa suhteessa. Moni homo kokee jopa ajatuksen seksuaalisesta kanssakäymisestä vastakkaisen sukupuolen kanssa vastenmielisenä. Se, mikä koetaaan ’luonnottomana’ riippuu siitä, miltä puolelta aitaa asiaa tarkastellaan. Jos homoseksuaalinen suhde halutaan nähdä luomisjärjestyksen vastaisena, meidän tulee muistaa, että tällöin myös moniavioisuus ja orjuus ovat luonnonjärjestyksen vastaisia, ja kuitenkin Jumala salli ne Mooseksen kautta antamassaan laissa.
Yhteenveto: Raamatusta löytyy tukea uskollisille, samaa sukupuolta olevien avioliitoille
Homoseksuaalit eivät ole valinneet seksuaalista suuntautumistaan. Monella heistä on samanlainen tarve elää tasavertaisessa, rakkaudellisessa ja uskollisessa parisuhteessa kuin heteroillakin.
Moraalikysymyksiä tulee aina lähestyä ja tulkita Jeesuksen antamasta rakkauden kaksois- tai kolmoiskäskystä käsin. Paavalin opetuksen mukaan kaikki Raamatun moraalisäännöt kumpuavat ajatuksesta “Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi” (Room. 13:8-10). Kaikki sellainen toiminta, joka vahingoittaa yksilöä ja hänen lähimmäisiään, on pahasta. Koska en näe, kuinka rakkaudellinen, uskollinen ja tasavertainen homoliitto voisi vahingoittaa osapuolia, en myöskään näe mitään johdonmukaisia teologisia perusteita kieltää homopareilta avioliittoa.
Kirjoitukseni alussa kysyin, voiko aito kristitty elää homoseksuaalisessa liitossa. Jotkut kristityt katsovat, että kristitty voi olla homo, mutta hän lakkaa olemasta aito kristitty, jos hän liittoutuu toisen homon kanssa. Kuinka väärässä he ovat. Olen ollut lukemattomissa homokristittyjen tilaisuuksissa, joissa on ollut liittosuhteissa eläviä homoja. Aika-ajoin Jumalan Hengen läsnäolo on ollut näissä tilaisuuksissa käsinkosketeltavan konkreettista. Tilaisuuksissa mukana olleet heterokristityt ovat joskus liikuttuneina kertoneet, etteivät ole kokeneet jotakin vastaavaa pitkään aikaan. Henki edelleen puhaltaa missä tahtoo. Me voimme kokea hänen voimavaikutuksensa, mutta me emme voi ohjailla ja rajoittaa häntä (Joh. 3:8). Jos Henki vaikuttaa homokristittyjen keskuudessa, miksi seurakunnat haluavat savustaa heidät ulos?
Tasa-arvoinen avioliittolaki jakaa kristittyjen mielipiteitä jyrkästi. Samalla tavalla apostolien aikaista seurakuntaa jakoi kysymys ympärileikkauksesta ja ruokasäännöksistä. Paavali työtovereineen katsoi, että sydämen ympärileikkaus on korvannut lihassa tapahtuvan ympärileikkauksen ja kristittyjen ei enää tarvitse noudattaa Mooseksen lain ruokamääräyksiä, mutta valtaosa jerusalemilaisista uskovista oli eri mieltä (Apt. 21:17-36). Paavali ohjeistaa kristittyjä hyväksymään erilaiset mielipiteet ja tulkinnat näissä asioissa (Room. 14 ja 15). Samanlaista avaramielisyyttä toivon tasa-arvoisen avioliittokeskustelun suhteen.
Moraalikysymyksiä tulee aina lähestyä ja tulkita Jeesuksen antamasta rakkauden kaksois- tai kolmoiskäskystä käsin. Paavalin opetuksen mukaan kaikki Raamatun moraalisäännöt kumpuavat ajatuksesta “Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi” (Room. 13:8-10). Kaikki sellainen toiminta, joka vahingoittaa yksilöä ja hänen lähimmäisiään, on pahasta. Koska en näe, kuinka rakkaudellinen, uskollinen ja tasavertainen homoliitto voisi vahingoittaa osapuolia, en myöskään näe mitään johdonmukaisia teologisia perusteita kieltää homopareilta avioliittoa.
Kirjoitukseni alussa kysyin, voiko aito kristitty elää homoseksuaalisessa liitossa. Jotkut kristityt katsovat, että kristitty voi olla homo, mutta hän lakkaa olemasta aito kristitty, jos hän liittoutuu toisen homon kanssa. Kuinka väärässä he ovat. Olen ollut lukemattomissa homokristittyjen tilaisuuksissa, joissa on ollut liittosuhteissa eläviä homoja. Aika-ajoin Jumalan Hengen läsnäolo on ollut näissä tilaisuuksissa käsinkosketeltavan konkreettista. Tilaisuuksissa mukana olleet heterokristityt ovat joskus liikuttuneina kertoneet, etteivät ole kokeneet jotakin vastaavaa pitkään aikaan. Henki edelleen puhaltaa missä tahtoo. Me voimme kokea hänen voimavaikutuksensa, mutta me emme voi ohjailla ja rajoittaa häntä (Joh. 3:8). Jos Henki vaikuttaa homokristittyjen keskuudessa, miksi seurakunnat haluavat savustaa heidät ulos?
Tasa-arvoinen avioliittolaki jakaa kristittyjen mielipiteitä jyrkästi. Samalla tavalla apostolien aikaista seurakuntaa jakoi kysymys ympärileikkauksesta ja ruokasäännöksistä. Paavali työtovereineen katsoi, että sydämen ympärileikkaus on korvannut lihassa tapahtuvan ympärileikkauksen ja kristittyjen ei enää tarvitse noudattaa Mooseksen lain ruokamääräyksiä, mutta valtaosa jerusalemilaisista uskovista oli eri mieltä (Apt. 21:17-36). Paavali ohjeistaa kristittyjä hyväksymään erilaiset mielipiteet ja tulkinnat näissä asioissa (Room. 14 ja 15). Samanlaista avaramielisyyttä toivon tasa-arvoisen avioliittokeskustelun suhteen.
